Itse näen papukaijan ensisijaisesti villieläimenä, joka on tempastu omasta asuinympäristöstään elämään olohuoneisiimme. Ympäristö, joka on täysin erilainen kuin se, johon laji on evoluution kautta kehittynyt. Papukaija voi olla emojen ruokkima tai käsinruokittu, se voi elää yksin tai parvessa, tai se voi pelätä ihmistä tai pitää sen seurasta, mutta kyseessä on silti villieläin.
Kotimme on loppupelissä äärimmäisen rajoittunut ympäristö papukaijalle, ja vaikka yritämmekin parhaamme, tuskin pystymme antamaan sille yhtä paljon mahdollisuuksia käyttää niitä taitoja ja ominaisuuksia, joita se luonnossa tarvitsee mm. ravinnon hankkimiseen. Joillain linnuilla on tällaisia mahdollisuuksia enemmän, kun joillain taas vähemmän.
Toisaalta kotonammekin riittää linnuille pelättäviä tai vältettäviä asioita (sillä erolla luontoon, ettei niitä pysty pakenemaan kovin kauaksi). Voi olla, että omistaja huomaamattaan tai vahingossa säikäyttää linnun (esim. kolistelemalla riittävän kovaa) tai voi olla, että käsinruokittukin lintu pelkää vieraita. Stressin lähteitä on paljon muitakin, kuten käsinruokitulle yksin vietetty aika (ainakin jos tämä on riittävän pitkä). Ehkä se joskus tottuu tähän, ehkä ei (mahdoton sanoa.. joku alkaa pahimmassa tapauksessa nyppimään ja huutamaan, joistain merkkejä ei näe ainakaan ulos), mutta tilanne on hyvin erilainen, kuin luonnossa.
Näiden pohjalta monesti herää kysymys itsellekin, että voiko tuollaiselle linnulle edes tarjota miten hyvät olot kotioloissa.
Ikäviä ja pelottavia tilanteita kuitenkin tulee säännöllisesti vastaan. Tästä syystä en itse halua omalla toiminnallani lisätä niitä, vaan pyrin valitsemaan menetelmät, jotka tarjoavat linnulle mahdollisimman usein hyviä kokemuksia sekä mahdollisuuksia tehdä valintoja. Molemmat ovat asioita, joiden lisääminen lisää myös linnun hyvinvointia.
Koska en pysty katsomaan lintujeni pään sisälle, pyrin valitsemaan käyttämäni menetelmät sen pohjalta, että niillä saadaan vaadittu lopputulos aikaan linnun kannalta mahdollisimman hyvin menetelmin. En itse ainakaan näe mitään keinoa oikeasti ymmärtää, voivatko lintuni hyvin, joten pyrin edistämään sitä niissä tilanteissa, joissa tiedän jonkin asian tätä edistävän (oli kyseessä sitten koulutus, virikkeellistäminen, ruokavalio jne). Omakin osaamiseni on rajoitettu, mutta pyrin edes opettelemaan jatkuvasti uutta ja soveltamaan sitä käytäntöön.
Toisaalta haluan myös opettaa ihmisille tämän pohjalta ns. "parhaita toimintatapoja". En pysty sanomaan, miten linnun hyvinvointiin vaikuttaa esim. hieman tungettelevien menetelmien säännöllinen (vaikka harvinainen) käyttö, mutta haluan valita menetelmät, joiden tiedetään edistävän hyvinvointia.
Joskus ongelmat eivät ainakaan näy ulospäin, kun taas toisella linnulla samat menetelmät tekevät siitä aggressiivisen ja herkästi ihmistä purevan. Ongelma on monesti siinä, ettei näitä ongelmia voi ennustaa ennakkoon. Käytännössä löytyy paljon lintuja, jotka ovat muuttuneet aggressiiviseksi samoista menetelmistä, mitä jotkin yksilöt ovat ainakin sietäneet. Mieluiten lähden siis liikkeelle turvallisimmista menetelmistä.
Mutta summatakseni edelliset asiat:
- Haluan tarjoita linnulleni mahdollisimman paljon sen hyvinvointia edistäviä kokemuksia äärimmäisen rajoittuneessa ympäristössä.
- En tiedä, miten hyvin lintuni voi, joten pyrin (mahdollisuuksien ja osaamiseni mukaan) tarjoamaan sille mahdollisimman hyvän ympäristön elää lintuna.
- Haluan opettaa ihmisille turvallisimpia toimintatapoja, jottei ongelmien ilmeneminen olisi tuurista kiinni.
En tällä halua kuitenkaan väittää, että samat asiat eivät toimisi muiden eläinten, esim. ei-domestikoituneiden, kanssa. En vain halua ottaa niihin kantaa, sillä itselläni ei ole kokemusta niistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti