Oxfordin yliopiston professoreilla tuntuu olevan taas liikaa aikaa käsissään:
Tiedejulkaisu: Lemmikiksi kutsuminen loukkaa eläintä
Jos nyt vakavasti asiaa mietitään, niin uutisessa on pientä totuuden siementä. Otsikointi ja uutisen viesti on kuitenkin päin seiniä: eläintä ei loukkaa mikään, miksi sitä kutsuu, koska se ei voi ymmärtää sen sanan merkitystä.
Itse kutsun Kamia pölöksi, koska se joskus vaikuttaa siltä: koheltava amatsonikakara, joka ei pysy hetkeäkään paikoillaan. Joskus kun sitä pyytää tekemään jotain, niin Kami ensiksi lähtee kovaa vauhtia liikkeelle johonkin suuntaan ja vasta sitten pysähtyy miettimään, mitä sen piti tehdä. Joskus se sitten lentää kädelleni oma-aloitteisesti ja sanoo "pöpö" (ei ole niitä parhaita puhujia tuo laji).
Tuon uutisen professori saisi varmaan sydänkohtauksen, jos kuulisi, miksi monet tuntemani ihmiset kutsuvat lintujaan (erityisesti keväisin, kun ne tuppaavat hieman möykkäämään). Näitä ihmisiä yleensä yhdistää myös se, että he kohtelevat lintujaan todella hyvin ja luovat niille hyvät olosuhteet.
Ongelmia "omistusajattelu" kuitenkin aiheuttaa, jos se tarkoittaa ihmiselle sitä, että lemmikin pitää hyppiä hänen pillinsä mukaan vain siksi, että hän omistaa sen. Tämä tietenkin on valitettavan yleinen ongelma, mutta siihen varmasti olisi tehokkaampiakin tapoja puuttua.
Itse en kuitenkaan halua ajatella lemmikkejäni kumppaneina. Ne eivät ole ihmisiä, vaan eläimiä, jotka tarvitsevat tietyt asiat voidakseen hyvin: niiden on saatava käyttäytyä, kuin eläimet käyttäytyvät. Siitä näkökulmasta pytyn ehkä parhaiten kohtaamaan niiden tarpeet, jotta ne voisivat voida mahdollisimman hyvin kotonani.
