Voitko tietää, voiko lemmikkilintusi hyvin?

Meillä vaikuttaa olevan tarve ajatella, että kun rakastamme lemmikkejämme (joillakin se jää tähän) sekä pyrimme tarjoamaan niille hyviä oloja, niin niiden on pakko voida hyvin ja olla onnellisia. Mutta mistä me oikeastaan voimme tietää, että voivatko ne hyvin?

Eläinten hyvinvoinnin tutkimuksella on pitkät juuret ja hyvinvoinnille löytyy paljon erilaisia tulkintoja. Itse pidän hyvänä lähtökohtana FAWC:n Viittä vapautta. Mutta tämäkään ei tarjoa mitään mittaria sille, voiko eläin hyvin. Mikä oikeastaan on riittävästi näitä osa-alueita?

Monesti huonoa oloa arvioidaan tiettyjen ulkoisten mittareiden kautta. Nyppiminen, stereotyyppinen käyttäytyminen jne. Monesti nämä mittarit kertovat joko kivusta tai pidempään jatkuneesta kroonisesta stressistä. Mutta voiko eläin, joka ei tällaista käyttäytymistä esitä, oikeasti hyvin. Miten hyvin se oikeastaan voi verrattuna luonnossa eläviin sukulaisiinsa?

Niin kauan kuin ei ole olemassa luotettvia hyvinvoinnin mittareita, en itse ainakaan tuuduttautuisi siihen ajatukseen, että lemmikin on pakko voida hyvin. Emme kuitenkaan voi katsoa linnun pään sisään ja saada tietää, voiko se oikeasti hyvin. Ajatus siitä, että lintu voisi varmasti hyvin, tukee lähinnä omistajan tarvetta tuntea olonsa hyväksi. Itse mieluummin teen parhaani ja yritän lisätä omaa tietoni, jotta voin tehdä ympäristöstä entistä paremman sen sijaan, että tyydyttäytyisin tällaiseen ajatukseen.

Muutamia kysymyksiä tulee mieleen:

• Voiko papukaijan kaltainen eläin saada toteuttaa riittävästi lajityypillistä käyttäytymistä kotimme rajoittuneessa ympäristössä? Mikä on riittävästi esim. virikkeitä?
• Miten paljon papukaijan kaltaisella linnulla on tarve lentää? Miten tämä vaihtelee lajeittain? Riittäisikö esim. kakarikin kaltaiselle aktiiviselle linnulle suositusten mukainen häkki (itse epäilen tätä vahvasti)?
• Miten hyvin yksin elävä käsinruokittu lintu voi yleensä voida? Sen kumppani ei käyttäydy kuten voisi odottaa, se ei pääse toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistä monessa mielessä ja kumppani on pitkät ajat pois päivisin.
• Monet linnut ovat alkaneet mm. nyppimään kun ne eivät saa käyttäytyä lajityypillisellä tavalla (varsinkin monet tiettyjen lajien käsinruokitut edustajat tuntuvat olevan herkempiä). Tätä selittää luultavasti käyttäytymistarpeiden tukahduttamisen aiheuttama stressi. Voivatko ei-nyppivät vastaavat yksilöt merkittävästi paremmin vai voivatko nekin jollain tasolla huonosti?
• Miten hyvin ilman lajikumppania elävä lintu voi yleensä voida? Mitä eroja emojen ruokkimilla ja käsinruokkimilla?

Tässä vain muutamia kysymyksiä, joita nopeasti tulee mieleen. Itse olisin ainakin varovainen enkä lähtisi ehdottomasti julistamaan, että omat lintuni voivat oikeasti hyvin. Teen niiden kanssa parhaani ja toivon, että se riittää.

Maalaisjärki jälleen

Vielä koiriin liittyviä linkkejä, mutta jälleen niin yleismaailmallista tekstiä. Eläinkoulutuskeskuksen koulutussuunnittelijalta mielenkiintoinen teksti: "Maalaisjärki nostaa näppylöitä". Ei tuohon voi oikein muuta sanoa, kuin aamen.

Itse puhun mielelläni "maalaisjärkikortista", joka lyödään pöytään, kun omaa kantaa ei enää pystytä perustelemaan tieteen ja konkreettisten selitysten pohjalta.

Loppupelissähän tässä ei kyseessä ole kuin yksilön omasta näkemyksestä, jolle annetaan glorifioitu leima. Olemmehan kuitenkin oppineet pienestä pitäen, että maalaisjärkeä tulee käyttää. Mielipide ei olekaan enää yksilön oma mielipide, vaan jotain paljon hienompaa, maalaisjärkeä.

Ohessa myös oma aikaisempi aiheeseen liittyvä kolumni: Maalaisjärjen mysteeri.

Tekstin voisi lopettaa hyvin lainaukseen Susan Friedmanin tekstin väliotsikosta:
"Common sense or nonsense?"

Video: Effective Dog Training - Ian Dunbar

Stand-up komediaa käyttäytymistieteilijöille?



Koirista puhutaan, mutta mikä tahansa eläin toimii samalla periaatteella. Mielenkiintoinen lyhyt video, voisi moni varmasti oppia jotain.

Hyvät ihmiset: Varmistakaa linnun luovutusikä ennen ostamista

Kaijuleiden foorumilla käsiteltiin jälleen kakarikejä, jotka on nähtävästi luovutettu liian aikaisin. Ja tämäkään ei ollut ainoa kerta kyseisen lajin kohdalla, vaan hiljattain toinen taho oli myynyt vierottamattomia poikasia.

Hyvin erikoisesti edennyt ketju löytyy tästä.

Ja jos joku luovutusikää tulee kyselemään, ei sitä kannata ottaa henkilökohtaisesti ja poistua esim. foorumilta ovet paukkuen. Tässä kuitenkin kaikki haluavat edistää lintujen hyvinvointia, ja jos tällaisia caseja tulee eteen, niistä olisi hyvä keskustella avoimesti.

Kritiikki ei kohdistu linnun ostajaan, jonka epärehellinen ja lintujen hyvinvoinnista välittämätön, mutta samalla uskottavasti esiintyvä, myyjä on saanut uskomaan jotain muuta. Kritiikki kohdistuu tätä myyjää kohtaan, joka ei toimi vastuullisesti.

Ja jos joku ystävänne tai tuttunne on ostamassa lintua, niin kannattaa hänellekin muistuttaa, että odottaa kärsivällisesti linnun tuloa luovutusikään.

Lähdin mukaan Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallitukseen

Olen aikaisemmin yrittänyt pysyä pois ainakin lemmikkilintuyhdistysten hallituksista, mutta koska tilanne on muuttunut, päätin pyydettäessä lähteä Kaijuleiden hallitukseen mukaan vuodelle 2011. Suostuin periaatteitteni vastaisesti ensimmäistä kertaa minkään yhdistyksen sihteeriksi, johon tehtävään yhdistyy myös tiedotus (tämä on lähellä omaa osaamistani).

Tällä hetkellä voisi sanoa, että Kaijuleissa on hyvä draivi päällä ja toiminta on sellaista, johon haluan osallistua ja josta voin sanoa ylpeänä olevani mukana.

Mukana on paljon mukavia ihmisiä ja keskittymisalueet ovat mielestäni juuri oikeita: riittävästi painoa lintujen hyvinvoinnilla sekä tiedon levittämisellä (mm. tuleva kasvattajalista vaikuttaa erittäin lupaavalta projektilta), mutta samalla järjestetään jäsenille palveluita ja tapahtumia, joissa ihmiset haluavat käydä.

Esimerkkinä tapahtumista edellisen viikonlopun Antaverkan tapahtuma, jossa paikalla oli yli 20 ihmistä (kuvia löydät mm. tästä sen sijaan, että jatkettaisiin lintupäiviä kaikissa mahdollisissa liikkeissä niin, että mukana on vain pari ihmistä.

Kaijuleiden hallituksessa yritän tämän vuoden aikana keskittyä erityisesti kehittämään tiedottamista ja hyödyntämään erilaisia kanavia monipuolisesti. Tavoitteeni on tehdä yhdistyksen toimintaa tutummaksi jäsenille ja muillekin ihmisille. Erityisesti haluan lisätä ihmisten tietoa siitä kaikesta, mitä yhdistys tekee lintujen hyvinvoinnin edistämiseksi, mutta mikä ei näy suoraan jäsenille.

Vuoden aikana on odotettavissa erilaisia uudistuksia tälläkin saralla. Näistä voidaan mainita esimerkiksi tämän kuun lopulla aloittava 4 kertaa vuodessa julkaistava uutiskirje. Tämän tilaamisesta tulee ohjeet myöhemmin.

Odotankin mielenkiintoista vuotta ja uskon vahvasti, että tällä porukalla saamme kehitettyä lemmikkilintuharrastusta Suomessa oikeaan suuntaan.

Lisää häkkejä korkealla

Neitokakaduille piti saada olohuoneeseen vielä pesityshäkki riittävän korkealle. Väliaikaisena pesityshäkkinä tuo ennen Kindan häkin päällä ollut häkki toimii vielä riittävän hyvin (tosin pysyväksi asumukseksi liian pieni).

Kävin kaupasta hakemassa simppelin metallihyllyn. Häkin ei tietenkään tarvitse olla ihan katon rajassa, mutta tässä asian saneli hyllyn korkeus. Tulipahan lisää säilytystilaa myös muille tavaroille. Korkeuden ansioista myöskään amatsonit eivät pääse tuon häkin päälle.

Pahoittelut jälleen kuvan laadusta. En vain jaksa nopeaa räpsyä varten kaivaa järkkäriä esille, kun kännykän kamerasta saan kuvan suoraan sähköpostiin.