Eläinsuojelulaki uudistuu - Entä linnut?

Viimeaikoina otakantaa.fi:ssä on päässyt kommentoimaan eläinsuojelulain uudistusta. Itse tietenkin tarkastelen asiaa pitkälti lemmikkilintujen näkökulmasta, joten kävin kirjoittamassa tuonne omat mielipiteeni, mitä eläinsuojelulain kanssa voisi tehdä lemmikkilintujen näkökulmasta.

Tässä muutama mielestäni selkein ja tärkein kohta:

Lemmikkilintujen häkkikoot pitää saada lakiin. Tällä hetkellä mm. monet eläinkaupat myyvät liian pieniä häkkejä ja monet lemmikkilinnut joutuvat elämään suuren osan elämästään (kuten omistajan työpäivän) liian pienissä häkeissä. Häkkikokojen tulee huomioida lajin koko sekä käyttäytyminen sekä häkin ulkopuolella vapaana vietetty aika (jonka myös pitää olla päivittäistä).

Siipisulkien typistäminen pitää kieltää kokonaan, tai ainakin sallia vain eläinlääkärin tekemänä. Vaikka ei kovin yleistä enää Suomessa, kuka tahansa voi viedä lemmikkilinnun lentokyvyn esimerkiksi koska uskoo sen auttavan "kesyttämisessä". Tätä tapahtuu ajoittain.

Kaupallisista syistä tehtyyn käsinruokintaan (ml. vain kesyttämiseksi tehtävä käsinruokinta) pitää saada rajoituksia. Käsinruokinta tarkoittaa sitä, että poikanen otetaan pois pesästä ihmisen ruokittavaksi, jonka aikana se leimautuu ihmisiin. Emojen luota nuorena pois viemisen on osoitettu olevan haitaksi monilla lajeilla, myös linnuilla, joten tätä pitäisi saada käyttää vain poikasen hengen niin vaatiessa. Tällainen lainsäädäntö on käsittääkseni jo mm. Itävallassa.

Poikasten luovutusikään tulee pystyä puuttumaan selkeämmin. Nykyisellään vastaan on tullut usein vielä vieroittumattomia poikasia ja myyjä on saattanut syyttää ostajaa ongelmista sekä hyökännyt tätä vastaan aggressiivisesti. Yleensä myyjällä on ollut kiire päästä poikasesta eroon ja saada rahat ajoissa.

Nilkkarenkaan käyttö kiinnikytkemiseksi (joka on sallittua tällä hetkellä väliaikaisesti) tulee kieltää lajeilla, joiden jalat eivät ole riittävän vahvoja kestämään nykäisyä (jos lintu esimerkiksi lähtee lentoon), sillä riskinä on että luita murtuisi. Tähän luultavasti kuuluisivat kaikki lemmikkeinä Suomessa olevat linnut. Tämä kanta on myös The International Association of Avian Trainers and Educators -järjestöllä.

Muutenkin olisi tärkeää pystyä puuttumaan erilaisiin ongelmiin tehokkaammin. Periaatteessa eläinsuojelulain kirjain sisältää paljon hyviä asioita, mutta käytännössä en ole kuullut, että sen kautta olisi puututtu kuin erittäin räikeisiin esimerkkeihin. Tätä varten tarvittaisiin selkeämmät määritykset siitä, mikä on hyväksyttävääja mikä ei, esimerkiksi lajikohtaisten säännösten muodossa.

Jatkossa pyrin kuitenkin vaikuttamaan eläinsujelulain uudistukseen auttamalla Kaijuleita vaikuttamaan tuon tekemiseen. Yhdistys tarjoaa kuitenkin tähän paremmat puitteet sekä isomman joukon ihmisiä, joiden avulla yhdistyksen kannasta vaadittuihin uudistuksiin saadaan huomattavasti paremmat.

Yksilöllistä vai ei?

Vaikka linnutkin ovat yksilöitä, argumenttia yksilöllisyydestä tunnutaan käyttävän ajoittain pahasti väärin oikeuttamaan sen, ettei tarvitsisi kuunnella muita, vaan voisi tehdä asiat ihan oman päänsä mukaan.

Joskus olisi oikeasti tärkeää miettiä, mitkä asiat ovat yksilöllisiä ja mitkä eivät. Muutama esimerkki...

Eri linnut pitävät eri ruoista ja herkut vaihtelevat joskus yksilöiden väleillä. Ruoasta pitäminen siis on yksilöllistä. Siitä huolimatta lintujen ruoansulatusjärjestelmät eivät ole lajien sisällä kovin yksilöllisiä: mikä on vaarallista yhdelle, on myös toiselle.

Yksilöllisyydellä voidaan siis perustella esimerkiksi koulutusherkkujen valintaa, mutta ei voida perustella ruoansulatushiekan käyttöä; se on kiinni lajista ja sen tarpeista.

Eri linnut pelkäävät eri asioita. On siis yksiöllistä, miten lintu suhtautuu mm. häkin vieressä olevaan ihmiseen tai pyyhkeeseen. Mutta pelko itsessään ei ole hyvä asia, oli mikä tahansa yksilö kyseessä (evolutionaarisesta näkökulmasta voi varmasti ajatella, että koko pelon tarkoitus on luoda tilanne, josta haluaa pois).

Linnun ahdistelu pelottavalla asialla häkkiin ei varmastikaan edistä sen hyvinvointia, mutta on yksilöstä kyse, minkä se kokee pelottavaksi.

Eri linnut suhtautuvat huutamiseen eri tavalla. Joku voi pelätä sitä, joku ei välitä siitä ja jollekin se on kivaa huomiota. Tässä taustalla on pitkälti se, miten lintu näkee ihmisen. Se ei kuitenkaan ole yksilöllistä, että lintu oppii toimintansa tuloksista ja toimii jatkossakin sen pohjalta.

Jos jotain varotellaan huutoon vastaamisesta huutamalla, se siis johtuu siitä, että lopputulos yksilöllisyydetkin huomioiden harvemmin hyvä: jos lintu pelkää sitä, ei sillä ainakaan luoda parempaa suhdetta tai kesytetä lintua. Ja jos lintu pitää siitä, vahvistetaan huutamista.

Pitää täysin paikkansa, että linnut ovat yksilöitä, mutta ne ovat myös paljon muuta: ne ovat lajinsa edustajia (esimerkiksi ruokavalio), ne ovat lintuja (pääosin lentäminen ja sen merkitys) sekä ne ovat eläimiä (oppiminen omasta toiminnasta). Yksilöllisyyskorttia ei kannata vetää hihasta miettimättä sen tarkemmin asiaa.

Itse kutsun yhtä lintuani yleensä Pölöksi

Oxfordin yliopiston professoreilla tuntuu olevan taas liikaa aikaa käsissään:
Tiedejulkaisu: Lemmikiksi kutsuminen loukkaa eläintä

Jos nyt vakavasti asiaa mietitään, niin uutisessa on pientä totuuden siementä. Otsikointi ja uutisen viesti on kuitenkin päin seiniä: eläintä ei loukkaa mikään, miksi sitä kutsuu, koska se ei voi ymmärtää sen sanan merkitystä.

Itse kutsun Kamia pölöksi, koska se joskus vaikuttaa siltä: koheltava amatsonikakara, joka ei pysy hetkeäkään paikoillaan. Joskus kun sitä pyytää tekemään jotain, niin Kami ensiksi lähtee kovaa vauhtia liikkeelle johonkin suuntaan ja vasta sitten pysähtyy miettimään, mitä sen piti tehdä. Joskus se sitten lentää kädelleni oma-aloitteisesti ja sanoo "pöpö" (ei ole niitä parhaita puhujia tuo laji).

Tuon uutisen professori saisi varmaan sydänkohtauksen, jos kuulisi, miksi monet tuntemani ihmiset kutsuvat lintujaan (erityisesti keväisin, kun ne tuppaavat hieman möykkäämään). Näitä ihmisiä yleensä yhdistää myös se, että he kohtelevat lintujaan todella hyvin ja luovat niille hyvät olosuhteet.

Ongelmia "omistusajattelu" kuitenkin aiheuttaa, jos se tarkoittaa ihmiselle sitä, että lemmikin pitää hyppiä hänen pillinsä mukaan vain siksi, että hän omistaa sen. Tämä tietenkin on valitettavan yleinen ongelma, mutta siihen varmasti olisi tehokkaampiakin tapoja puuttua.

Itse en kuitenkaan halua ajatella lemmikkejäni kumppaneina. Ne eivät ole ihmisiä, vaan eläimiä, jotka tarvitsevat tietyt asiat voidakseen hyvin: niiden on saatava käyttäytyä, kuin eläimet käyttäytyvät. Siitä näkökulmasta pytyn ehkä parhaiten kohtaamaan niiden tarpeet, jotta ne voisivat voida mahdollisimman hyvin kotonani.

Lisää videoita: Lemmikkilinnun hoito ja hyvinvointi

Hieman yli vartin luento PetExpo 2011 -messuilta kahdessa osassa.

Voitko tietää, voiko lemmikkilintusi hyvin?

Meillä vaikuttaa olevan tarve ajatella, että kun rakastamme lemmikkejämme (joillakin se jää tähän) sekä pyrimme tarjoamaan niille hyviä oloja, niin niiden on pakko voida hyvin ja olla onnellisia. Mutta mistä me oikeastaan voimme tietää, että voivatko ne hyvin?

Eläinten hyvinvoinnin tutkimuksella on pitkät juuret ja hyvinvoinnille löytyy paljon erilaisia tulkintoja. Itse pidän hyvänä lähtökohtana FAWC:n Viittä vapautta. Mutta tämäkään ei tarjoa mitään mittaria sille, voiko eläin hyvin. Mikä oikeastaan on riittävästi näitä osa-alueita?

Monesti huonoa oloa arvioidaan tiettyjen ulkoisten mittareiden kautta. Nyppiminen, stereotyyppinen käyttäytyminen jne. Monesti nämä mittarit kertovat joko kivusta tai pidempään jatkuneesta kroonisesta stressistä. Mutta voiko eläin, joka ei tällaista käyttäytymistä esitä, oikeasti hyvin. Miten hyvin se oikeastaan voi verrattuna luonnossa eläviin sukulaisiinsa?

Niin kauan kuin ei ole olemassa luotettvia hyvinvoinnin mittareita, en itse ainakaan tuuduttautuisi siihen ajatukseen, että lemmikin on pakko voida hyvin. Emme kuitenkaan voi katsoa linnun pään sisään ja saada tietää, voiko se oikeasti hyvin. Ajatus siitä, että lintu voisi varmasti hyvin, tukee lähinnä omistajan tarvetta tuntea olonsa hyväksi. Itse mieluummin teen parhaani ja yritän lisätä omaa tietoni, jotta voin tehdä ympäristöstä entistä paremman sen sijaan, että tyydyttäytyisin tällaiseen ajatukseen.

Muutamia kysymyksiä tulee mieleen:

• Voiko papukaijan kaltainen eläin saada toteuttaa riittävästi lajityypillistä käyttäytymistä kotimme rajoittuneessa ympäristössä? Mikä on riittävästi esim. virikkeitä?
• Miten paljon papukaijan kaltaisella linnulla on tarve lentää? Miten tämä vaihtelee lajeittain? Riittäisikö esim. kakarikin kaltaiselle aktiiviselle linnulle suositusten mukainen häkki (itse epäilen tätä vahvasti)?
• Miten hyvin yksin elävä käsinruokittu lintu voi yleensä voida? Sen kumppani ei käyttäydy kuten voisi odottaa, se ei pääse toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistä monessa mielessä ja kumppani on pitkät ajat pois päivisin.
• Monet linnut ovat alkaneet mm. nyppimään kun ne eivät saa käyttäytyä lajityypillisellä tavalla (varsinkin monet tiettyjen lajien käsinruokitut edustajat tuntuvat olevan herkempiä). Tätä selittää luultavasti käyttäytymistarpeiden tukahduttamisen aiheuttama stressi. Voivatko ei-nyppivät vastaavat yksilöt merkittävästi paremmin vai voivatko nekin jollain tasolla huonosti?
• Miten hyvin ilman lajikumppania elävä lintu voi yleensä voida? Mitä eroja emojen ruokkimilla ja käsinruokkimilla?

Tässä vain muutamia kysymyksiä, joita nopeasti tulee mieleen. Itse olisin ainakin varovainen enkä lähtisi ehdottomasti julistamaan, että omat lintuni voivat oikeasti hyvin. Teen niiden kanssa parhaani ja toivon, että se riittää.

Hyvät ihmiset: Varmistakaa linnun luovutusikä ennen ostamista

Kaijuleiden foorumilla käsiteltiin jälleen kakarikejä, jotka on nähtävästi luovutettu liian aikaisin. Ja tämäkään ei ollut ainoa kerta kyseisen lajin kohdalla, vaan hiljattain toinen taho oli myynyt vierottamattomia poikasia.

Hyvin erikoisesti edennyt ketju löytyy tästä.

Ja jos joku luovutusikää tulee kyselemään, ei sitä kannata ottaa henkilökohtaisesti ja poistua esim. foorumilta ovet paukkuen. Tässä kuitenkin kaikki haluavat edistää lintujen hyvinvointia, ja jos tällaisia caseja tulee eteen, niistä olisi hyvä keskustella avoimesti.

Kritiikki ei kohdistu linnun ostajaan, jonka epärehellinen ja lintujen hyvinvoinnista välittämätön, mutta samalla uskottavasti esiintyvä, myyjä on saanut uskomaan jotain muuta. Kritiikki kohdistuu tätä myyjää kohtaan, joka ei toimi vastuullisesti.

Ja jos joku ystävänne tai tuttunne on ostamassa lintua, niin kannattaa hänellekin muistuttaa, että odottaa kärsivällisesti linnun tuloa luovutusikään.

Miksi pyrin välttämään tungettelevia menetelmiä papukaijojen kanssa

Eräästä keskustelusta tuli mieleen se, että en ole tainnut koskaan kovin selkeästi perustella sitä, miksi puolustan positiivisen vahvistamisen käyttöä muiden koulutusmenetelmien ylitse niin innokkaasti. Kyseessä ei ole pelkästään se, että Friedman tai Heidenreich olisivat niin sanoneet (vaikka tällaisten ammattilaisten perustelluilla näkemyksillä onkin suuri merkitys). Taustalla on kuitenkin muitakin asioita. Tämä voi tietenkin aiheuttaa ihmettelyä, jos omistaja omasta mielestään pärjää lintujensa kanssa hyvin.

Itse näen papukaijan ensisijaisesti villieläimenä, joka on tempastu omasta asuinympäristöstään elämään olohuoneisiimme. Ympäristö, joka on täysin erilainen kuin se, johon laji on evoluution kautta kehittynyt. Papukaija voi olla emojen ruokkima tai käsinruokittu, se voi elää yksin tai parvessa, tai se voi pelätä ihmistä tai pitää sen seurasta, mutta kyseessä on silti villieläin.

Kotimme on loppupelissä äärimmäisen rajoittunut ympäristö papukaijalle, ja vaikka yritämmekin parhaamme, tuskin pystymme antamaan sille yhtä paljon mahdollisuuksia käyttää niitä taitoja ja ominaisuuksia, joita se luonnossa tarvitsee mm. ravinnon hankkimiseen. Joillain linnuilla on tällaisia mahdollisuuksia enemmän, kun joillain taas vähemmän.

Toisaalta kotonammekin riittää linnuille pelättäviä tai vältettäviä asioita (sillä erolla luontoon, ettei niitä pysty pakenemaan kovin kauaksi). Voi olla, että omistaja huomaamattaan tai vahingossa säikäyttää linnun (esim. kolistelemalla riittävän kovaa) tai voi olla, että käsinruokittukin lintu pelkää vieraita. Stressin lähteitä on paljon muitakin, kuten käsinruokitulle yksin vietetty aika (ainakin jos tämä on riittävän pitkä). Ehkä se joskus tottuu tähän, ehkä ei (mahdoton sanoa.. joku alkaa pahimmassa tapauksessa nyppimään ja huutamaan, joistain merkkejä ei näe ainakaan ulos), mutta tilanne on hyvin erilainen, kuin luonnossa.

Näiden pohjalta monesti herää kysymys itsellekin, että voiko tuollaiselle linnulle edes tarjota miten hyvät olot kotioloissa.

Ikäviä ja pelottavia tilanteita kuitenkin tulee säännöllisesti vastaan. Tästä syystä en itse halua omalla toiminnallani lisätä niitä, vaan pyrin valitsemaan menetelmät, jotka tarjoavat linnulle mahdollisimman usein hyviä kokemuksia sekä mahdollisuuksia tehdä valintoja. Molemmat ovat asioita, joiden lisääminen lisää myös linnun hyvinvointia.

Koska en pysty katsomaan lintujeni pään sisälle, pyrin valitsemaan käyttämäni menetelmät sen pohjalta, että niillä saadaan vaadittu lopputulos aikaan linnun kannalta mahdollisimman hyvin menetelmin. En itse ainakaan näe mitään keinoa oikeasti ymmärtää, voivatko lintuni hyvin, joten pyrin edistämään sitä niissä tilanteissa, joissa tiedän jonkin asian tätä edistävän (oli kyseessä sitten koulutus, virikkeellistäminen, ruokavalio jne). Omakin osaamiseni on rajoitettu, mutta pyrin edes opettelemaan jatkuvasti uutta ja soveltamaan sitä käytäntöön.

Toisaalta haluan myös opettaa ihmisille tämän pohjalta ns. "parhaita toimintatapoja". En pysty sanomaan, miten linnun hyvinvointiin vaikuttaa esim. hieman tungettelevien menetelmien säännöllinen (vaikka harvinainen) käyttö, mutta haluan valita menetelmät, joiden tiedetään edistävän hyvinvointia.

Joskus ongelmat eivät ainakaan näy ulospäin, kun taas toisella linnulla samat menetelmät tekevät siitä aggressiivisen ja herkästi ihmistä purevan. Ongelma on monesti siinä, ettei näitä ongelmia voi ennustaa ennakkoon. Käytännössä löytyy paljon lintuja, jotka ovat muuttuneet aggressiiviseksi samoista menetelmistä, mitä jotkin yksilöt ovat ainakin sietäneet. Mieluiten lähden siis liikkeelle turvallisimmista menetelmistä.

Mutta summatakseni edelliset asiat:

• Haluan tarjoita linnulleni mahdollisimman paljon sen hyvinvointia edistäviä kokemuksia äärimmäisen rajoittuneessa ympäristössä.
• En tiedä, miten hyvin lintuni voi, joten pyrin (mahdollisuuksien ja osaamiseni mukaan) tarjoamaan sille mahdollisimman hyvän ympäristön elää lintuna.
• Haluan opettaa ihmisille turvallisimpia toimintatapoja, jottei ongelmien ilmeneminen olisi tuurista kiinni.

En tällä halua kuitenkaan väittää, että samat asiat eivät toimisi muiden eläinten, esim. ei-domestikoituneiden, kanssa. En vain halua ottaa niihin kantaa, sillä itselläni ei ole kokemusta niistä.

Lemmikkilinnun hyvinvoinnin muodostuminen

Konsultti on jännä eläin: sillä vaikuttaisi olevan suuri tarve piirtää kaikesta kuva (yleensä Powerpointilla). Itse olen pyrkinyt löytämään jotain selkeää tapaa esittää FAWC:n Five freedoms -mallia kuvan avulla.

(Klikkaa yllä olevaa kuvaa nähdäksesi sen suurena.)

Hyvinvoinnin perustana toimii fyysinen hyvinvointi, joka tulisi olla ensin kunnossa. Tämä muodostuu erityisesti välittömän fyysisen hyvinvoinnin sekä hieman pidemmällä tähtäimellä terveellisen ruokavalion kautta.

Jotta vankeudessa elävä papukaija (tai muu eläin) voisi voida hyvin, on otettava huomioon myös sen psyykkinen hyvinvointi. Tässä tärkeitä asioita ovat vapaus pelosta ja stressistä (laskin tähän myös valinnanvapauden), mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen sekä lajille soveltuva ympäristö.

Mitään edellä mainituista palikoista ei saisi sivuuttaa, vaan kaikki ovat tärkeinä osina luomassa lemmikkilinnun hyvinvointia.

Otan mielelläni vastaan kommentteja tästä: onko kuva riittävän selkeä ja ymmärtääkö sen ajatuksen tällä lyhyellä selityksellä?

Lisää syytä välttää pelon tuottamista

Eläinten koulutuksesta -blogissa oli mielenkiintoinen juttu:
Pelko ja ahdistus saattavat lyhentää elinikää

Lainaus:

Kaikkiaan tutkimus osoittaa, että jatkuva stressi ja pelkääminen voi vaikuttaa koiran terveyteen haitallisesti ja jopa lyhentää koiran elinikää.

Oman käsitykseni mukaan stressi vaikuttaa moniin eri lajeihin suhteellisen samanlaisten mekanismien kautta. Eli voisi olettaa, että vastaavat mekanismit toimisivat myös lintujen kohdalla.

Lemmikkieläin on edelleen eläin, ei leikkikalu

Jälleen yksi koirauutinen sai aikaan ajatuksia ja yleistä turhautumista. Tällä kertaa kyseessä oli Johanna Tukiaisen koirahankita, joka on omassa sarjassaan jälleen vain jäävuoren huippu.

Erityisesti seuraava kommentti sai aikaan spontaania tarvetta tuoda pää seinän välittömään läheisyyteen useita peräkkäisiä kertoja:

"Kohublondi Johanna Tukiainen on hankkinut seurakseen sylikoiran, jonka voi pukea vaaleanpunaisiin vaatteisiin ja koruihin."

Miksi ihmisen pitää hankkia koira barbie-nukeksi? Eläin on aina eläin, aivan sama miten sitä pukisi pinkkiin asuun tai mitä ihminen haluaisi asiasta ajatella. Jos sitä yritetään väkisin vääntää lapsen tai leikkikalun asemaan, jää yleensä sen lajityypilliset ominaisuudet ja tarpeet huomioimatta ja seuraksena on huonosti voiva eläin.

Erityisesti papukaijojen kohdalla tämän merkitys korostuu, sillä kyseiset eläimet eivät ole sopeutuneet millään tavalla elämään ihmisten keskuudessa. Miten usein esimerkiksi iso papukaija on sylikoiran asemassa ilman, että sillä on mahdollisuutta esimerkiksi kiipeillä huoneistossa lajille sopivissa telineissä? Tai lentää edes hieman (miten esimerkiksi luonnossa pitkiä matkoja lentävä iso ara oikeasti lentää kerrostalossa)? Eräässä TV-ohjelmassa oli iso kakadu, jolle määrättiin masennuslääkettä nyppimisen takia. Koko ympäristössä ei näkynyt yhtään linnulle sopivaa kiipeilytelinettä ja häkki oli aivan liian pieni, varustettu muutamalla tylsällä orrella ja lelulla.

Tavallaan on ikävä ravistella joitain ihmisiä hereille romantisoiduista kuvitelmista, mutta totuus on, ettei papukaija voi nähdä ihmistä samalla tavalla, kuin ihminen näkee lemmikkinsä. Esimerkiksi käsinruokitulle papukaijalle ihminen ei ole platoninen kumppani, vaan usein pari, jonka kanssa lintu haluaisi jatkaa sukuaan. Mutta koska ihminen ei ole papukaija, voi tämä kuvio aiheuttaa linnulle valtavaa stressiä, joka monesti näkyy esimerkiksi höyhenten nyppimisenä. Varsinkin jos tämä linnun mielestä potentiaalinen pari katoaa aina joskus pitkäksi ajaksi.

Linnulle voi tarjota hyvän kodin, kun hyväksyy sen lintuna. Miten se liikkuu ja ruokailee luonnossa? Tarjoa sille näitä mahdollisuuksia myös vankeudessa. Ja tarjoa sille muutenkin riittävästi virikkeitä. Ja jos ei ole valmis hyväksymään eläintä lajinsa edustajana, ei sitä kannata alkujaankaan hankkia.

"Päätti laittaa koiransa kuriin"

Mm. Aamulehden sivuilla on viimepäivinä varmasti monia lemmikkiharrastajia puhuttanut uutinen miehestä, joka roikotti koiraa parvekkeelta tuntikausia. En nyt tässä tarkastele asiaa oikeudellisesta näkökulmasta, vaan koulutuksellisesta.

Yksi uutisen kohta herättää ajatuksia: "...mies oli kertomansa mukaan päättänyt laittaa koiran kuriin."

Tuo kommentti kuvastaa valitettavasti paljon sitä, miten pieni ymmärrys joillain ihmisillä on eri koulutusmenetelmien käytöstä ja miten eläimiä inhimillistetään liian usein. Oli sitten kyse koirista tai papukaijoista.

Kulttuurillisesta näkökulmasta on tietenkin ihmeteltävä, miksi palkitsemisen käyttö eläinten koulutuksessa kyseenalaistetaan monien toimesta (eläin ei tee mitään ilman herkkuja, se lellitään pilalle yms argumentit), mutta samat ihmiset pitävät rangaistuksen käyttöä itsestäänselvyytenä. Vaikka juuri rangaistuksella on useita tieteellisestikin todistettuja haittavaikutuksia.

Vaikka ei edes keskusteltaisi rangaistuksen käytön (puhutaan siis positiivisesta rankaisusta, eli vältettävän ärsykkeen lisäämisestä) eettisestä näkökulmasta yleisellä tasolla, niin rangaistusta käyttävät ihmiset eivät monesti ymmärrä, miten rangaistuksella voisi edes saada muutosta eläimen käyttäytymiseen. Näin eläimeltä viedään ne viimeisetkin mahdollisuudet oppia tilanteesta jotain ja "rangaistuksesta" tulee eläimen kannalta vain satunnaista ihmisen suorittamaa väkivaltaa.

Usein rangaistus on liian satunnaista eikä sitä käytetä riittävän johdonmukaisesti. Myös ajoitus on usein pielessä: ihminen palaa huoneeseen ja huomaa, miten lemmikki on tehnyt tuhojaan ihmisen ollessa pois. Eläimelle ei siis jää edes mahdollisuutta oppia tilanteesta ja välttää rankaisu tulevaisuudessa! Ja sitten ihmetellään, miten eläimen saisi lopettamaan jonkin kielletyn asian tekemisen.

Rankaisua käytettäessä voidaan ajatella, että eläin "ansaitsi" sen kohtalon, koska oli "ilkeä" tai "tuhma". Mitä vaatisi saada ihmiset tajuamaan, ettei eläin voi olla näitä? Se elää ympäristössään parhaansa mukaan ymmärtämättä ihmisen moraalikäsityksiä. Näin rankaisusta tulee vain satunnainen kosto, joka ehkä parantaa ihmisen oloa ikävässä tilanteessa. Eläin ei käsitä sitä kurinpidollisena toimena.

Toisaalta monesti rangaistus vain keskeyttää sen, mitä eläin on tekemässä (kuten lintu, joka syö kasveja) ja parin päivän päästä lintu on uudelleen tekemässä "pahojaan". Tällöin siis rangaistus ei vähennä toimintaa eikä siitä taaskaan ole mitään hyötyä.

Mutta edelleenkin, varsinkin puhuttaessa papukaijoista (en lähde koirien kouluttamiseen ottamaan kantaa sen enempää tässä, koska en sellaisia omista), rankaisu harvoin on tarpeen, vaan ongelmiin voidaan puuttua paremmillakin menetelmillä ilman, että ihminen esittäytyy pelottavana asiana. Ongelmakäyttäytymiseen puuttumiseksi voidaan valita eläimen hyvinvoinnin kannalta paras menetelmä.

Käyttäytymisongelmia ei muutenkaan ratkota vain "laittamalla eläin kuriin". Eettinen ja eläimen hyvinvoinnin huomioiva ongelmanratkaisu pohjautuu yleensä ongelmakäyttäytymistä (joka monesti on ongelma lähinnä ihmisen näkökulmasta ja on eläimeltä täysin odotettavaa toimintaa tilanteessa) ylläpitävien asioiden sekä mahdollisten edeltäjien selvittämiseen. Tämän jälkeen poistetaan ongelmakäyttäytymistä vahvistavat tekijät, suunnitellaan tarvittaessa uudelleen ympäristö ja edeltäjät sekä opetetaan eläimelle, miten sen tilanteessa kuuluisi toimia.

Aiheeseen liittyy esimerkiksi artikkelini "Tarvitseeko lemmikkipapukaijalle opettaa ei?".

Häkin sijainnin merkitys aremman linnun kohdalla

Lintuhäkki olisi yleisestikin hyvä sijoittaa riittävän korkealle, jotta lintu voisi kokea olonsa turvalliseksi siellä; lähtökohtaisestihan ylimpien orsien olisi hyvä olla korkeammalla, kuin tilassa olevat ihmiset. Myönnän, ettei tämä kaikkien häkkien kanssa ole helppo temppu.

Mutta kesyttämisen yhteydessä tästä ei ole puhuttu niin paljon, vaikka luultavasti arempien lintujen kohdalla tämän merkitys korostuu. Kun tilassa on vieraita ja mahdollisesti pelottavia ihmisiä, korostuu myös sen merkitys, että lintu pääsee mahdollisimman turvalliseen paikkaan viettämään aikaa. Tällä voi vähentää potentiaalisen stressin määrää.

Toisaalta voisi kuvitella, että tästä olisi merkittävästi hyötyä myös linnun takaisin häkkiin saamisessa: korkeammalla olevaan turvalliseen häkkiin on varmasti helpompi mennä, kuin lähteä etsimään matalalla olevaa sisäänmenoaukkoa muutenkin mahdollisesti stressaavassa tilanteessa.

Kannattaakin varmasti miettiä huolella, että mihin sen häkin sijoittaa, erityisesti jos sinne tulee hieman arempi lintu. Näin uuteen asuntoon muuttamisesta voi tehdä jälleen hieman vähän vähemmän stressaavan tilanteen.

Suomenkielinen artikkeli stereotyyppisestä käyttäytymisestä

Jaana Pohjolalta mielenkiintoinen artikkeli hevosten stereotyyppisestä käyttäytymisestä. Vaikka tietyt käyttäytymismallit olisivatkin papukaijoilla erilaisia, perusteet ovat silti pitkälti samoja.

Huonot tallitavat eli stereotypiat ovat hevoselle selviytymiskeino

Itse blogikin on mielenkiintoista luettavaa: Eläinten koulutuksesta

Positiivisen vahvistamisen virikkeellistävä vaikutus

Törmäsin mielenkiintoiseen kirjoitukseen "Eläinten koulutuksesta" -blogissa (joka on jo itsessään mielenkiintoinen ja seuraamisen avoinen): Positiivisella vahvistamisella voidaan vähentää stereotypioita.

Yhdysvalloissa tutkimuksessa koulutettiin stereotyyppistä käyttäytymistä esittäviä makakeja positiivisella vahvistamisella, samalla kun kontrolliryhmä jatkoi elämäänsä kuten aikaisemmin. Niille opetettiin ainakin kohdentaminen ja verinäytteen vapaaehtoinen antaminen.

Tuloksena koulutettujen makakien stereotyyppinen käyttäytyminen väheni. Valitettavasti koko artikkeli ei ole saatavilla, vaan pääsin lukemaan vain edellisen viestin ja abstraktin.

En aikanaan itse näe mitään syytä, miksi sama ei toimisi papukaijojen kanssa. Sen sijaa, että linnun kanssa vain "on", sen kanssa voi käyttää hieman aikaa erilaisten (monesti myös hyödyllisten) asioiden opettamiseen, jotka tekevät myös arjesta helpompaa.

Ja temppujenkin opettamisella voi olla jotain hyötyä myös eläimen kannalta (sen lisäksi, että se on hauskaa).

Toinen mielenkiintoinen hyvinvointiartikkeli

Olen parina päivänä lukenut ruokatunnilla ruoan ohella mielenkiintoisia artikkeleita liittyen eläinten hyvinvointiin, joten haluaisin aiheesta kiinnostuneille suositella myös seuraavaa:

Science-based assessment of animal welfare: wild and captive animals

Artikkelissa käsitellään paljon myös stressiä, kipua ja näiden sekä tunteiden vertailukelpoisuutta eri lajien väleillä. Artikkelissa osui silmään yksi mielenkiintoinen huomio, joka kannattaa pitää mielessä, jos kesyttää lintuaan:

"Stressaantuneet eläimet usein vaikuttavat vaimentavan sen käyttäytymisvastetta, jotta eivät herättäisi huomiota."

Stressin havaitseminen voi siis olla erittäin vaikeaa eläinten kohdalla. Tämän takia onkin tärkeää, että lintu pääsee tottumaan ihmiseen tilassa, jossa se pääsee perääntymään riittävän kauaksi tästä. Samoin pitäisi välttää linnun kyttäämistä aivan häkin vierellä, sillä häkissä se ei pääse perääntymään riittävän kauaksi.

Mielenkiintoinen artikkeli eläinten hyvinvoinnista ja käyttäytymisestä

Vaikka ensimmäinen artikkeli onkin hieman raskaampi, ei se tarkoita, että kaikki olisivat. Mutta luin tänään erittäin mielenkiintoisen tieteellisen artikkelin eläinten hyvinvoinnista, jonka mielelläni jaan muidenkin kanssa:

Using Behavior to Asses Animal Welfare

Vaikka artikkeli ei olekaan aivan tuorein (2004), niin se esittää mielenkiintoisen näkemyksen eläiten hyvinvoinnin määrittelyyn. Lemmikkilintuharrastuksen näkökulmasta mielenkiintoista on se, että hyvinvointi ei siis ole pelkästään fyysistä terveyttä, vaan se on vain toinen kysymys kahdesta. Toinen kuuluu kutakuinkin "Mitä eläin haluaisi tehdä?"

Saako eläin tehdä, mitä haluaa? Pääseekö se eroon asioista, joita haluaa välttää? Nämä kysymykset menevät jälleen eläiten käyttäytymistarpeisiin ja sivuavat myös eläinten viittä vapautta (joista voit lukea papukaijojen hyvinvointia käsittelevästä artikkelistani), mutta samalla kysytään mielenkiintoinen kysymys.

Onko luonnossa esiintyvä toiminta jotain, jota eläin oikeasti haluaisi tehdä ja olisi valmis työskentelemään päästäkseen tekemään sitä (jolloin se on tärkeää sen hyvinvoinnin kannalta)? Vai valitsisiko eläin olla tekemättä tätä vankeudessa, jos sen ei tarvitsisi, mutta se saisi valita.

Esimerkiksi lentäminen on tärkeää linnulle, mutta luonnossa papukaijat lentävät kilometrejä päivässä; jotain, mikä lemmikkilinnulle ei ole mahdollista. Haluaisiko papukaija lentää näin pitkiä matkoja, jos mahdollista, vai valitsisiko se lyhyemmät matkat, jos ravintoa löytyy helpommin? Tosin tähän kysymykseen voisi löytyä viitteitä luonnossa papukaijoja tutkivilta biologeilta.

Mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin olisi mielenkiintoista saada vastaus, jos pohditaan niinkin syvällisisä ajatuksia, kuin papukaijojen lemmikkinä pitämisen oikeutus.