Katosta avautuvan lintuhäkin tuunausta

Vaikka kyseinen häkki onkin monessa mielessä vanhanmallinen, niin avautuva kattoluukku osoittautui tässä tilanteessa käteväksi viritelmäksi.

Luukku auki ja päälle vanhasta (todella) pienestä häkistä kupu ilman pohjalaatikkoa, joka laitetaan riittävän hyvin kiinni. Tuloksena lisää kiipeilytilaa sekä kohta häkissä, joka on itseänikin selvästi korkeammalla.

Matkahäkkiin meneminen vieraassa paikassa & papukaijaseminaari

Seminaarissa päästin kultaposkiamatsoni Kamin ulos häkistä ja tällä kertaa se olikin hieman menemään takaisin matkahäkkiin. Se kyllä meni muutaman yrityksen jälkeen, mutta muutama syy rutiinin rikkoutumiselle:

• Harjoiteltu pääasiallisesti kotona, joten uusi paikka ja paljon häiriöitä häiritsi asiaa (eli kannattaa yrittää saada paljon toistoja eri ympäristöissä)
• Ennen kaikkea jätin matkahäkin pöydälle, joka oli aivan liian matala; jännittävä ympäristö, joten korkeampi paikka olisi turvallisempi

Ongelma ratkesi seuraavalla tavalla:

Pinosin vessapaperirullia (niitä nyt sattui olemaan lähellä) riittävän korkeaksi alustaksi ja helpotin häkkiin astumista laittamalla orren aivan sen eteen. Tämän jälkeen vaadittiinkin vain harjoittelua (alkaen rauhallisempana hetkenä ja siinä samalla melu sitten voimistui ihmisten tullessa lounaalta). Ajan kanssa homma alkoi toimimaan:



Yhteensä toistoja (joiden jälkeen Kami pääsi ulos häkistä) otettiin viikonlopunkin aikana useita kymmeniä.

Kaiken hälinen keskellä kaikki linnut eivät halua innokkaasti palata häkkiin, joten vaaditaan hieman luovia keinoja, kuten Milla seuraavassa kuvassa demonstroi:

Lintua tuotiin herkkujen avulla hiljalleen lähemmäksi häkkiä, josta oli otettu pohja pois, jotta käsi saatiin häkin sisälle ja lintua palkittua hiljalleen siitä, että se oppi pieniä askeleita kohti häkkiä.

Enemmän kuvia seminaarista löytyy täältä.

Ja ehdittiin Kamin kanssa harjoitella vielä vilkuttamistakin:

Päivän sana: rutiinit

Hetki sitten lähdettiin Kamin kanssa kohti Barbaran seminaaria Lahteen. Matkahäkkiin saamista varten varattiin reilusti aikaa varmuudenvuoksi (lähdön hässäkkä voi aina hämmentää). Päädyimme lähtemään tuntia aikaisemmalla junalla, sillä turha näitä on kopeissa istuttaa pitkään.

Riittävä määrä toistoja tekee matkakoppiin menosta rutiinin. Ja kun siellä oloa harjoitellaan, ei koppi ole paha asia. Ja ennakkoon harjoiteltiin lähtöasetelmaa: Kalle jää häkkiin ja Kami matkakoppiin. Varsinkin tällaiset yllättävät asetelmat voivat hämmentää ensimmäisillä kerroilla.

Näin matkahäkkiin meno sujui ilman ihmettelyä. Nyt kopissa istuu hieman hämmentyneen oloinen, mutta silti suhteellisen rentoutunut amatsoni.

Mitä eläinlääkärin pitää tietää papukaijojen käyttäytymisestä?

Joskus tulee vastaan juttuja, jotka saavat vain pudistelemaan päätään, kuten tänään Kaijuleiden foorumilla oheisessa topicissa.

Linnun omistaja itse on fiksu ihminen, mutta tilanteessa hämmentää eläinlääkäri, jonka kanssa hän on keskustellut amatsoninsa käyttäytymisestä. Tämä kyseinen eläinlääkäri oli sitä mieltä, että lintu pitää itseään "tasavertaisena" ja tämän takia käyttäyty "ylimielisesti"... ja vielä kuulemma tavalliseen tapaansa (kuka huomaa lievää inhimillistämistä?).

Tämän eläinlääkärin mielestä papukaijan pitäisi käyttäytyä passiivisesti ja alistua, kun sitä pidetään selällään sekä astua kädelle, vaikka ei haluaisi. Eli hyvin käyttäytyvä lemmikkipapukaija on alistettu stressille opittuun avuttomuuteen asti? Papukaija on tietenkin mahdollista opettaa olemaan pyyhkeessä nätisti käyttäen positiivista vahvistamista, mutta tällöin tuskin puhuttaisiin samalla ylimielisyydestä.

Loppupelissä papukaijalla ei ole mitään syytä olla selällään, jos sitä ei ole siihen nätisti opetettu ja näin annettu syytä. Se on monelle erittäin ahdistava tilanne ja on täysin tavallista käyttäytymistä, että papukaija pyrkii tilanteessa puolustautumaan (tällöin tietenkin lintua joutuu pitämään kiinni eläinlääkärillä). Olisikin huolestuttava merkki, jos lintu lannistettaisiin tällaisessa tilanteessa passiiviseksi.

Kunnioitan kyllä valtavasti eläinlääkäreiden tekemää työtä. He ovat lähtökohtaisesti eläinten fyysisen hyvinvoinnin ammattilaisia ja mielestäni tämä riittääkin: he osaavat parantaa sairauksia ja loukkaantumisia, heidän ei tarvitse välttämättä osata puuttua käyttäytymisongelmiin. Mutta jos he eivät ole perehtyneet näiden lajien käyttäytymiseen, olisi paras tiedostaa tämä eikä yrittää neuvoa. Uskon ja toivon, että suurin osa lintuja hoitavista eläinlääkäreistä kyllä ymmärtää, mitä tietävät ja mitä eivät. Mutta tämä henkilö ei ihan ollut ajan tasalla.

Eräs eläinlääkäri, kenen kanssa juttelin, puhui siitä, että heillä ei edes koulutukseen kuulu mitään kunnollista koulutusta käyttäytymisestä tai oppimisesta, sillä aika ei yksinkertaisesti riitä.

Olen jutellut eläinkaupassa töissä olevien ihmisten kanssa, jotka sanovat, että heille tulee paljon asiakkaita, joiden mielestä eläinkaupan työntekijän pitäisi tietää kaikki kaikista eläimistä. Voin vaan kuvitella, että miten paljon ihmiset luottavat sitten eläinlääkäriin. Onkin pelottavaa ajatella, että miten monelle ihmiselle on neuvottu ja mitä.

Lintujen käsittelyyn ja aiheeseen liittyen linkitin jo keskusteluunkin seuraavan erinomaisen artikkelin: Vaihtoehtoja papukaijan murtamiselle. Nimi kertoo jo hyvin, mistä on kyse.

Papukaijojen virikkeellistämismateriaalia

Löysin Good Bird -blogista linkin sivustolle "Parrot Enrichment", josta löytyy mielenkiintoisia ajatuksia ja ohjeita virikkeellistämiseen liittyen.

Ja virikkeellistämiseen liittyen (nyt kun tuli esille) mielenkiintoista luettavaa on World Parrot Trustin sivustolta löytyvä "Parrot Enrichment Activity Workbook 2.0", josta löytyy hyviä ideoita.

Positiivisen vahvistamisen virikkeellistävä vaikutus

Törmäsin mielenkiintoiseen kirjoitukseen "Eläinten koulutuksesta" -blogissa (joka on jo itsessään mielenkiintoinen ja seuraamisen avoinen): Positiivisella vahvistamisella voidaan vähentää stereotypioita.

Yhdysvalloissa tutkimuksessa koulutettiin stereotyyppistä käyttäytymistä esittäviä makakeja positiivisella vahvistamisella, samalla kun kontrolliryhmä jatkoi elämäänsä kuten aikaisemmin. Niille opetettiin ainakin kohdentaminen ja verinäytteen vapaaehtoinen antaminen.

Tuloksena koulutettujen makakien stereotyyppinen käyttäytyminen väheni. Valitettavasti koko artikkeli ei ole saatavilla, vaan pääsin lukemaan vain edellisen viestin ja abstraktin.

En aikanaan itse näe mitään syytä, miksi sama ei toimisi papukaijojen kanssa. Sen sijaa, että linnun kanssa vain "on", sen kanssa voi käyttää hieman aikaa erilaisten (monesti myös hyödyllisten) asioiden opettamiseen, jotka tekevät myös arjesta helpompaa.

Ja temppujenkin opettamisella voi olla jotain hyötyä myös eläimen kannalta (sen lisäksi, että se on hauskaa).

Lukemista: Eläinten "huono" käytös

Ei, kyseessä ei tällä kertaa ole saarna eläinten inhimillistämisestä, vaan mielenkiintoisesta artikkelista, jonka luin. Kyseessä on eläintenkoulutuksen pioneerien Brelandien artikkeli, joka on Skinnerin "The Behavior of Organisms" -kirjan mukaan ovelasti nimetty "The Misbehavior of Organisms".

Vanhassa alan klassikkoartikkelissa Brelandit kertovat kokemuksiaan siitä, miten monet jo opitut käyttäytymismallit hajoavatkin luonnollisten käyttäytymismallien tullessa peliin. Kuten pesukarhu, joka ei tahtonut laittaa kahta kolikkoa säästörasiaan, vaan alkoi hieromaan niitä käsissään, sillä tämä muistutti yhtä osaa sen ravinnon hankkimisesta.

Omakohtaista esimerkkiä varten en edes joudu menemään kovin kauas, vaan vastaavaa ilmeni opettaessani kultaposkiamatsoni Kamia noutamaan esinettä. Joskus se laittoi renkaan suoraan käteeni, mutta joskus se jäi pitämään esinettä jalassaan ja pyörittelemään sitä nokassaan, vaikka selvästi oli oppinut, mitä sillä oli tehtävä.

Varsinkin isot papukaijat syövät luonnossa ruokaa jalallaan. joten kyseinen toiminta muistutti hyvin pitkälti tätä. Samaa näkee juuri jalkalelujen kanssa: papukaija pitää sitä jalassaan ja jyrsii nokallaan. Kyseisen toiminnan voisi olettaa olevan itsevahvistavaa, sillä Kami monesti jatkoi sitä pidemmänkin hetken mieluummin, kuin laittoi esineen käteeni ja sai pähkinän palan. Ja jos ei olisi, niin tuskin mikään iso papukaija vaivautuisi edes poimimaan jalkalelua jalkaansa.

Neitokakadun kanssa samaa ongelmaa ei ilmennyt noutamisen kohdalla, mitä voi selittää jo se, että niillä tällainen toiminta on harvinaisempaa ja sopiva rengas ei neitokakadulla saanut aikaan ruoan hankintaan liittyvää käyttäytymistä.

Tällaiset saavat aikaan joskus hauskojakin tilanteita, kuten se, että Kalle kiinnostuu lelusta, saa sen itselleen ja sitten seurataankin 10 minuuttia, kun Kalle kiitää ympäri huonetta esine nokassaan ja Kami aivan perässä. Ja välillä yritetään kiskoa esinettä toisen nokasta. Kuten kuvasta näkyy.

Tarinan opetus: ymmärtämällä eläimen luonnollista käyttäytymistä voi välttyä erilaisilta sudenkuopilta. Tosin tällä kertaa tuskin ylitsepääsemätön asia, mutta mielenkiintoinen silti.

Baileyn seminaarin 2. päivä

Seminaarin toinen päivä oli mielenkiintoisempi itsenikin näkökulmasta, sillä siellä käsiteltiin enemmän itsellenikin uusia asioita, joista varsinkaan lintupuolella ei muutenkaan puhuta paljoa (ensin pitää tietenkin saada perusteet kuntoon).

Esimerkiksi behavioral economics oli mielenkiintoinen aihepiiri, sekä tämän lisäksi käsiteltiin mm. matchin law:ta ja sen vaikutuksia eläinten koulutuksessa erityisesti oikean toiminnan vahvistamiseksi.

Tämän lisäksi oli mielenkiintoista nähdä erilaisia esimerkkejä suoritusvarmuudesta: esimerkiksi Hollannin armeijalle/poliisille he olivat kouluttaneet hyökkäyskoiria täysin ilman rankaisun käyttä ja saaneet aikaan vähintään saman suoritusvarmuuden, kuin "perinteisillä" menetelmillä koulutetut vastaavat koirat.

Yhtä asiaa Bailey hoki koko seminaarin ajan:

"Change YOUR behavior."

Loppupelissä ainoa tapa saada tuloksia aikaan on muuttaa omaa toimintaansa. Jos jokin asia junnaa pari harjoituskertaa paikoillaan, ei kannata väkisin yrittää jatkaa samalla tavalla, vaan muuttaa omaa toimintaansa tilanteessa.

Juuri tämä asia kävi esimerkiksi kultaposkiamatsonini kanssa opettaessani esineen noutamista: opettaminen ei tuntunut edistyneen parin session aikana mihinkään, joten jouduin miettimään, mitä tein tilanteessa väärin ja korjaamaan sen. Ja kas kummaa, edistystä alkoi taas tapahtumaan. Mutta tästä myöhemmin lisää, kunhan saan aikaan kirjoittamani "koulutuspäiväkirja"-artikkelin tästä.

Allekirjoittanut myös päätyi ostamaan eräästä myyntipöydästä naksuttimen, jossa on pidennettävän tikun päässä kohde. Aivan kuin Ikean alle euron hintainen puulusikka ei toimisi aivan yhtä hyvin... itse asiassa se toimiikin. Mutta onpahan kouluttajalla ylihintainen kiva uusi lelu.

Baileyn seminaarin 1. päivä

Eilen illalla oli sitten pitkään odotettu eläintenkouluttaja Bob Baileyn seminaarin ensimmäinen päivä. Illan aikana käytiin läpi pitkälti koulutuksen perusasiota, mutta silti siitä sai poimittua useita mielenkiintoisia tiedonjyviä.

Paikan päällä oli paljon koiraihmisiä (en tainnut olla ihan ainoa, jolla ei koiraa ole, mutta melkein). Lintuja kouluttavia löytyi minun lisäkseni yksi (ja tietenkin Tommy Wiren, joka järjestää "kanakursseja").

Bailey on kuitenkin hyvä esiintyjä ja yhtenä päivän antina olikin se, että esitys sai minut miettimään paremmin omia tapoja toimia liittyen esim. asioiden prioriteetteihin yms.

Mielenkiintoisena lainauksena:

"We must make it worthwile for the animal to play our silly little games."

Eläimet on rakennettu oppimaan (jos ei olisi, ne olisivat pudonneet evoluution saatossa pois). Meidän tehtäväksi jää löytää keinot motivoida eläimiä leikkimään hassuja pikku leikkejämme, joita nämä asiat niille loppupelissä ovat.

Tänään on edessä sitten enemmän teorian sovelluksia.

Kyllä se papukaija kesyyntyy ajan kanssa

Juuri kun sain julkaistua kesytysartikkelin, niin tuo arempi kultaposkiamatsonini Kalle onnistui yllättämään positiivisesti.

Puuhailin Kamin (tämä nuorempi kultaposkiamatsonini) kanssa, kun Kalle tuli tapojensa mukaan viereen kyttäämään. Tarjosin sille pähkinää ja pienten murusten kanssa yritin johdatella kädelle, ja tällä kertaa se päättikin astua kädelle ilman isompaa empimistä.

Tämän lisäksi sain liikuteltua Kallea paikasta toiseen kädelläni; jotain, jota se ei ole koskaan antanut tehdä tällä tavalla, vaan lähtenyt lentoon usein jo pienen liikahduksen jälkeen. Tämä siis onnistui kolme kertaa.

Noh, ehkä tämä on hyvä esimerkki siitä, että tarjoamalla papukaijalle ympäristön, jossa se voi hyvin (tilat, virikkeet, ruokavalio, seura jne) se kesyyntyy hiljalleen ajan kanssa.

Kyseessä ei siis ole enää ollut pitkään aikaan vuosia kestävä vaikeista oloista tulleen papukaijan kesyttämisprojekti, vaan olen parhaani mukaan pyrkinyt Kallelle tarjoamaan hyvät olot ja antanut elää olohuoneessani Kamin kanssa.

Papukaijan kesyttäminen - projekti vai prosessi?

Monesti konsulttina kuulen puhuttavan siitä, että jokin asia pitäisi olla osa yrityksen normaaleja prosesseja sen sijaan, että kyseessä olisi yksittäinen projekti. Samaa olen lukenut viimeaikoina opiskellessani hakukoneoptimointia: yksittäisen sivuston optimoimiseksi suunnatun projektin sijaan sen pitäisi olla osa sivustoon liittyviä prosesseja.

Sama ajattelumalli sopii erinomaisesti lemmikkipapukaijojen kesyttämiseen: kesyttäminen ei ole yksittäinen projekti, joka alkaa linnun tultua kotiin ja loppuu sen ollessa "kesy". Siihen liittyvät asiat ovat osa linnun kanssa elämistä.

Luot linnullesi ympäristön, jossa se voi hyvin, vältät sen pelottelua ja voimankäyttöä ja tämän sijaan pyrit luomaan luottamusta tarjoamalla mukavia kokemuksia ihmisen kanssa olemisesta. Kaikki nämä kuuluvat yhtälailla kesyttämiseen kuin kesyn linnun kanssa elämiseen.

Huolimatta siitä, onko kyseessä projekti vai prosessi, voit lukea suhteellisen kattavan artikkelin aiheesta nettisivuiltani: "Papukaijan kesyttäminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä".

Kultaposkiamatsonin matkahäkkiharjoittelun sivuvaikutuksia

Olen viimepäivinä harjoitellut kultaposkiamatsoni Kamin (ei kuvassa) kanssa matkahäkkiin menemistä ja siellä olemista. Mielenkiintoisena sivuvaikutuksena myös Kalle on alkanut viettää aikaa matkahäkissä, kuten kuvasta näkyy.

Kallehan on sijoituslintu, joka alkuun pelkäsi ihmisiä kuollakseen. Ala- ja ylämäkien jälkeen vuosi sitten, kun Kami tuli sille seuraksi, sen hyvinvointi on kuitenkin parantunut havaittavasti: stereotyyppinen käyttäytyminen ja hermostuneisuus ovat vähentyneet lähes olemattomiin.

Seura ja Kamin antama esimerkki ovat olleet sen kanssa merkittäviä tekijöitä: kun toinen ravaa matkakopissa ja saa siitä herkkuja, Kalle itsekin kiinnostui siitä.

Parhaimmillaan tuossa matkahäkissä on ollut kerralla kaksi amatsonia, kun itse olen ollut puolen metrin päässä siitä. Ehkä se on jonkin tason merkki luottamuksen palaamisesta ihmisiin, jos lintu menee vapaaehtoisesti pieneen koppiin, vaikka aikaisemmin pelottava ihminen on aivan vieressä.

Tämän lisäksi saan tuotua jo käden oven viereen, joka mahdollistaisi sen sulkemisen, vaikka Kalle on häkissä sisällä; tämä tietenkin harjoittelun ansiosta, kun ihmisen käden pakoreitin eteen tuomisen pelko on varovasti vaihdettu siihen, että käden ilmestyminen eteen on hyvä juttu.

Toinen mielenkiintoinen hyvinvointiartikkeli

Olen parina päivänä lukenut ruokatunnilla ruoan ohella mielenkiintoisia artikkeleita liittyen eläinten hyvinvointiin, joten haluaisin aiheesta kiinnostuneille suositella myös seuraavaa:

Science-based assessment of animal welfare: wild and captive animals

Artikkelissa käsitellään paljon myös stressiä, kipua ja näiden sekä tunteiden vertailukelpoisuutta eri lajien väleillä. Artikkelissa osui silmään yksi mielenkiintoinen huomio, joka kannattaa pitää mielessä, jos kesyttää lintuaan:

"Stressaantuneet eläimet usein vaikuttavat vaimentavan sen käyttäytymisvastetta, jotta eivät herättäisi huomiota."

Stressin havaitseminen voi siis olla erittäin vaikeaa eläinten kohdalla. Tämän takia onkin tärkeää, että lintu pääsee tottumaan ihmiseen tilassa, jossa se pääsee perääntymään riittävän kauaksi tästä. Samoin pitäisi välttää linnun kyttäämistä aivan häkin vierellä, sillä häkissä se ei pääse perääntymään riittävän kauaksi.

Mielenkiintoinen artikkeli eläinten hyvinvoinnista ja käyttäytymisestä

Vaikka ensimmäinen artikkeli onkin hieman raskaampi, ei se tarkoita, että kaikki olisivat. Mutta luin tänään erittäin mielenkiintoisen tieteellisen artikkelin eläinten hyvinvoinnista, jonka mielelläni jaan muidenkin kanssa:

Using Behavior to Asses Animal Welfare

Vaikka artikkeli ei olekaan aivan tuorein (2004), niin se esittää mielenkiintoisen näkemyksen eläiten hyvinvoinnin määrittelyyn. Lemmikkilintuharrastuksen näkökulmasta mielenkiintoista on se, että hyvinvointi ei siis ole pelkästään fyysistä terveyttä, vaan se on vain toinen kysymys kahdesta. Toinen kuuluu kutakuinkin "Mitä eläin haluaisi tehdä?"

Saako eläin tehdä, mitä haluaa? Pääseekö se eroon asioista, joita haluaa välttää? Nämä kysymykset menevät jälleen eläiten käyttäytymistarpeisiin ja sivuavat myös eläinten viittä vapautta (joista voit lukea papukaijojen hyvinvointia käsittelevästä artikkelistani), mutta samalla kysytään mielenkiintoinen kysymys.

Onko luonnossa esiintyvä toiminta jotain, jota eläin oikeasti haluaisi tehdä ja olisi valmis työskentelemään päästäkseen tekemään sitä (jolloin se on tärkeää sen hyvinvoinnin kannalta)? Vai valitsisiko eläin olla tekemättä tätä vankeudessa, jos sen ei tarvitsisi, mutta se saisi valita.

Esimerkiksi lentäminen on tärkeää linnulle, mutta luonnossa papukaijat lentävät kilometrejä päivässä; jotain, mikä lemmikkilinnulle ei ole mahdollista. Haluaisiko papukaija lentää näin pitkiä matkoja, jos mahdollista, vai valitsisiko se lyhyemmät matkat, jos ravintoa löytyy helpommin? Tosin tähän kysymykseen voisi löytyä viitteitä luonnossa papukaijoja tutkivilta biologeilta.

Mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin olisi mielenkiintoista saada vastaus, jos pohditaan niinkin syvällisisä ajatuksia, kuin papukaijojen lemmikkinä pitämisen oikeutus.

Psittacines - Ajatuksia ja ideoita laidasta laitaan elämästä papukaijojen kanssa

Päätin sivustoni lisäksi perustaa vielä rinnalle blogin. Syy erilliseen blogiin on se, että haluan pitää Papukaija.fi-sivuston suhteellisen asiapohjaisena, kun blogissa voin kirjoittaa enemmänkin omia ajatuksiani ja kokemuksia myös omien lintujeni kanssa elämisestä.

Blogissani ajattelin jakaa ajatuksia ja oivalluksia laidasta laitaan. Joskus voi olla hieman raskaammastakin aiheesta, kun taas ajoittain voin lisätä tänne hauskoja kuvia tai muuta vastaavaa. Ja mitä tahansa tältä väliltä, kuten myös mielenkiintoisia linkkejä. En kuitenkaan käsittele asioita niin perusteellisesti.

Tavoitteenani olisi päivittää tätä blogia vähintään kerran viikossa, mutta jos ajatuksia on, useammin. Kannattaa käydä siis ajoittain lukemassa tai tilata blogin syöte, jos lyhyet papukaijoihin liittyvät jutut ja ajatukset kiinnostavat.

Ja jos et ole vielä aikaisemmin sivustooni tutustunut, kannattaa käydä viimeistään nyt katsomassa: Papukaija.fi - Papukaija lemmikkinä