Vanha blogi, uusi osoite: papukaijat.wordpress.com

Päätin tässä kerralla kirjoitalla jatkossa Wordpress.com:n puolella näitä blogejani. Syynä yksinkertaisesti se, että tässä osoitteessa ei ole järkeä, jos kirjoitan suomeksi. Valitettavasti papukaija-osoitteet näistä valmiista palveluista olivat pitkälti varattuja, mutta seuraava osoite toimi ja tekstiä löytyy jatkossa sieltä:

papukaijat.wordpress.com

Toivottavasti taas jaksan hieman useammin tuota päivitellä.

Puhuva papukaija - vielä kerran

Nyt kun on saatu tuo SEY:n artikkeli nousemaan korkealle Googlen hakutuloksissa, niin seuraavaksi vuorossa on vielä Kaijuleiden sivuston artikkelit. Tänään siellä julkaistiin seuraavaa:

Puhuva papukaija ei ole helppo lemmikki

Jos hyvin käy, niin lähitulevaisuudessa hakusanalla "puhuva papukaija" saa kärjessä kolme aihetta realistisesti käsittelevää artikkelia esim. tuon v-käyrää nostattavan MuroBBS:n keskusteluketjun lisäksi.

Eläinsuojelulaki uudistuu - Entä linnut?

Viimeaikoina otakantaa.fi:ssä on päässyt kommentoimaan eläinsuojelulain uudistusta. Itse tietenkin tarkastelen asiaa pitkälti lemmikkilintujen näkökulmasta, joten kävin kirjoittamassa tuonne omat mielipiteeni, mitä eläinsuojelulain kanssa voisi tehdä lemmikkilintujen näkökulmasta.

Tässä muutama mielestäni selkein ja tärkein kohta:

Lemmikkilintujen häkkikoot pitää saada lakiin. Tällä hetkellä mm. monet eläinkaupat myyvät liian pieniä häkkejä ja monet lemmikkilinnut joutuvat elämään suuren osan elämästään (kuten omistajan työpäivän) liian pienissä häkeissä. Häkkikokojen tulee huomioida lajin koko sekä käyttäytyminen sekä häkin ulkopuolella vapaana vietetty aika (jonka myös pitää olla päivittäistä).

Siipisulkien typistäminen pitää kieltää kokonaan, tai ainakin sallia vain eläinlääkärin tekemänä. Vaikka ei kovin yleistä enää Suomessa, kuka tahansa voi viedä lemmikkilinnun lentokyvyn esimerkiksi koska uskoo sen auttavan "kesyttämisessä". Tätä tapahtuu ajoittain.

Kaupallisista syistä tehtyyn käsinruokintaan (ml. vain kesyttämiseksi tehtävä käsinruokinta) pitää saada rajoituksia. Käsinruokinta tarkoittaa sitä, että poikanen otetaan pois pesästä ihmisen ruokittavaksi, jonka aikana se leimautuu ihmisiin. Emojen luota nuorena pois viemisen on osoitettu olevan haitaksi monilla lajeilla, myös linnuilla, joten tätä pitäisi saada käyttää vain poikasen hengen niin vaatiessa. Tällainen lainsäädäntö on käsittääkseni jo mm. Itävallassa.

Poikasten luovutusikään tulee pystyä puuttumaan selkeämmin. Nykyisellään vastaan on tullut usein vielä vieroittumattomia poikasia ja myyjä on saattanut syyttää ostajaa ongelmista sekä hyökännyt tätä vastaan aggressiivisesti. Yleensä myyjällä on ollut kiire päästä poikasesta eroon ja saada rahat ajoissa.

Nilkkarenkaan käyttö kiinnikytkemiseksi (joka on sallittua tällä hetkellä väliaikaisesti) tulee kieltää lajeilla, joiden jalat eivät ole riittävän vahvoja kestämään nykäisyä (jos lintu esimerkiksi lähtee lentoon), sillä riskinä on että luita murtuisi. Tähän luultavasti kuuluisivat kaikki lemmikkeinä Suomessa olevat linnut. Tämä kanta on myös The International Association of Avian Trainers and Educators -järjestöllä.

Muutenkin olisi tärkeää pystyä puuttumaan erilaisiin ongelmiin tehokkaammin. Periaatteessa eläinsuojelulain kirjain sisältää paljon hyviä asioita, mutta käytännössä en ole kuullut, että sen kautta olisi puututtu kuin erittäin räikeisiin esimerkkeihin. Tätä varten tarvittaisiin selkeämmät määritykset siitä, mikä on hyväksyttävääja mikä ei, esimerkiksi lajikohtaisten säännösten muodossa.

Jatkossa pyrin kuitenkin vaikuttamaan eläinsujelulain uudistukseen auttamalla Kaijuleita vaikuttamaan tuon tekemiseen. Yhdistys tarjoaa kuitenkin tähän paremmat puitteet sekä isomman joukon ihmisiä, joiden avulla yhdistyksen kannasta vaadittuihin uudistuksiin saadaan huomattavasti paremmat.

Yksilöllistä vai ei?

Vaikka linnutkin ovat yksilöitä, argumenttia yksilöllisyydestä tunnutaan käyttävän ajoittain pahasti väärin oikeuttamaan sen, ettei tarvitsisi kuunnella muita, vaan voisi tehdä asiat ihan oman päänsä mukaan.

Joskus olisi oikeasti tärkeää miettiä, mitkä asiat ovat yksilöllisiä ja mitkä eivät. Muutama esimerkki...

Eri linnut pitävät eri ruoista ja herkut vaihtelevat joskus yksilöiden väleillä. Ruoasta pitäminen siis on yksilöllistä. Siitä huolimatta lintujen ruoansulatusjärjestelmät eivät ole lajien sisällä kovin yksilöllisiä: mikä on vaarallista yhdelle, on myös toiselle.

Yksilöllisyydellä voidaan siis perustella esimerkiksi koulutusherkkujen valintaa, mutta ei voida perustella ruoansulatushiekan käyttöä; se on kiinni lajista ja sen tarpeista.

Eri linnut pelkäävät eri asioita. On siis yksiöllistä, miten lintu suhtautuu mm. häkin vieressä olevaan ihmiseen tai pyyhkeeseen. Mutta pelko itsessään ei ole hyvä asia, oli mikä tahansa yksilö kyseessä (evolutionaarisesta näkökulmasta voi varmasti ajatella, että koko pelon tarkoitus on luoda tilanne, josta haluaa pois).

Linnun ahdistelu pelottavalla asialla häkkiin ei varmastikaan edistä sen hyvinvointia, mutta on yksilöstä kyse, minkä se kokee pelottavaksi.

Eri linnut suhtautuvat huutamiseen eri tavalla. Joku voi pelätä sitä, joku ei välitä siitä ja jollekin se on kivaa huomiota. Tässä taustalla on pitkälti se, miten lintu näkee ihmisen. Se ei kuitenkaan ole yksilöllistä, että lintu oppii toimintansa tuloksista ja toimii jatkossakin sen pohjalta.

Jos jotain varotellaan huutoon vastaamisesta huutamalla, se siis johtuu siitä, että lopputulos yksilöllisyydetkin huomioiden harvemmin hyvä: jos lintu pelkää sitä, ei sillä ainakaan luoda parempaa suhdetta tai kesytetä lintua. Ja jos lintu pitää siitä, vahvistetaan huutamista.

Pitää täysin paikkansa, että linnut ovat yksilöitä, mutta ne ovat myös paljon muuta: ne ovat lajinsa edustajia (esimerkiksi ruokavalio), ne ovat lintuja (pääosin lentäminen ja sen merkitys) sekä ne ovat eläimiä (oppiminen omasta toiminnasta). Yksilöllisyyskorttia ei kannata vetää hihasta miettimättä sen tarkemmin asiaa.