Kuten esimerkiksi Myydään papukaija -sivustolla kirjoitan, en suosittele papukaijan ostajaa käyttämään yleisiä osto- tai myyntipalstoja. Jälleen uusi tapaus vahvisti tätä käsitystäni.
En sattuneesta syystä käytä tässä nimiä.
Selasin erästä myyntipalstaa mielenkiinnosta ja törmäsin myynnissä olleeseen harmaapapukaijaa, jonka myyjänä oli kaupallisesti toimiva taho. Kävin sitten katsomassa tämän myyjän nettisivuja, ja mitä sieltä löytyikään...
Myynnissä oli mm. CITES I -laji keltaniska-amatsoni ilman lupia tai muuta vastaavaa. Edellinen harmaapapukaijan myynti-ilmoitus ei siis rikkonut mitään lakeja, mutta toisaalta kertoo tästä toimijasta jotain. Muutenkin sivustolla muutamia isoja papukaijoja "tilaustavarana", eli luultavasti lähteenä jokin lintutukku tjs, ilman mitään tietoa linnun alkuperästä.
Tästä on tietenkin Ympäristökeskukseen mennyt tieto, joka näyttäisi ottavan CITES:kseen liittyvät asiat onneksi vakavasti.
Eipä Kaijuleidenkaan myyntipalsta koskaan voi olla pomminvarma, mutta tällaisiin ongelmiin pystytään luonnollisesti puuttumaan nopeasti.
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
perjantai 16. joulukuuta 2011
Puhuva papukaija -projekti
SEY on jälleen julkaissut sivuillaan kirjoittamani artikkelin, otsikolla Puhuva papukaija - Yhden tempun poni... eikun lintu?.
Tällä hetkellä projektina on saada hakusanalla "Puhuva papukaija" Googlen hakutulosten joukkoon lisää laadukkaita artikkeleita sen sijaan, että tuloksena olisi pääosin videoita ja uutisia, jotka luovat mediassa väärää mielikuvaa papukaijoista.
Jännityksellä jäämme odottamaan, saadaanko tuokin artikkeli korkeammalle!
Tällä hetkellä projektina on saada hakusanalla "Puhuva papukaija" Googlen hakutulosten joukkoon lisää laadukkaita artikkeleita sen sijaan, että tuloksena olisi pääosin videoita ja uutisia, jotka luovat mediassa väärää mielikuvaa papukaijoista.
Jännityksellä jäämme odottamaan, saadaanko tuokin artikkeli korkeammalle!
tiistai 8. marraskuuta 2011
Papukaijojen mediasuosion ikävä puoli
Vaikka harmaapapukaija Naken videot Youtubessa ovatkin hauskoja, aina papukaijojen saadessa mediassa näkyvyyttä nähdään myös piikki niitä haluavissa ihmisissä. Ja puhuvien papukaijojen kohdalla nähdään piikki ihmisissä, jotka haluavat puhuvan papukaijan (en missään nimessä halua tällä syyttää Naken omistajia mistään, tämä on vain tyypillinen ilmiö).
Myydään papukaija -sivusto ei luonnollisesti kerää suuria kävijämääriä, mutta toisaalta jos sen ansiosta edes joku ostaja silloin tällöin päätyy ostamaan lintunsa paremmasta paikasta, on siitä jo hyötyä.
Alla tuoreet tilastot viimeisen 30 päivän sisältä hakukoneiden kautta tulleista kävijöistä. Ensimmäisenä on se tärkein ryhmä: "myydään papukaija" -hakusana. Mutta kolmas ja neljäs sija kertovat tämän hetken trendistä.
Onneksi harmaapapukaijoja ei saa kovin helposti, ja ainakaan halvalla. Valitettavasti tosin eräässä valitettavan tutussa eläinkaupassakin on sellainen taas ollut tarjolla hyllyltä...
Myydään papukaija -sivusto ei luonnollisesti kerää suuria kävijämääriä, mutta toisaalta jos sen ansiosta edes joku ostaja silloin tällöin päätyy ostamaan lintunsa paremmasta paikasta, on siitä jo hyötyä.
Alla tuoreet tilastot viimeisen 30 päivän sisältä hakukoneiden kautta tulleista kävijöistä. Ensimmäisenä on se tärkein ryhmä: "myydään papukaija" -hakusana. Mutta kolmas ja neljäs sija kertovat tämän hetken trendistä.
Onneksi harmaapapukaijoja ei saa kovin helposti, ja ainakaan halvalla. Valitettavasti tosin eräässä valitettavan tutussa eläinkaupassakin on sellainen taas ollut tarjolla hyllyltä...
lauantai 3. syyskuuta 2011
Neitokakadun ostajat: Varmistakaa linnun sukupuoli!
Jälleen täällä Antaverkan mökkiviikonlopussa kuuli äskettäisestä tapauksesta, jossa kaksi neitokakadun ostajaa ovat ostaneet pesittäjältä "koiraan", jonka sukupuolesta ei ole oikeasti mitään varmuutta.
Näitä tapahtuu sekä 1) Pesittäjien kanssa, että 2) Eläinkauppojen kanssa: myyjä on aivan varma linnun sukupuolesta, mutta kun asia varmistetaan joltain aiheesta tietävältä, myyjän järkeilyt eivät pidä paikkaansa ja sukupuolesta ei ole oikeasti mitään varmuutta.
Lähtökohtaisesti on hyvä muistaa: jos sukupuolta ei voi sanoa värien periytymisen perusteella, neitokakadun sukupuolta ei voi tietää ennen ensimmäistä sulkasatoa, sillä kaikki vaikuttavat naarailta!
Tässä esimerkiksi tyypillinen tarina. Ennen linnun ostamista selvitä, voiko kyseisen linnun sukupuolta oikeasti edes tietää!
Näitä tapahtuu sekä 1) Pesittäjien kanssa, että 2) Eläinkauppojen kanssa: myyjä on aivan varma linnun sukupuolesta, mutta kun asia varmistetaan joltain aiheesta tietävältä, myyjän järkeilyt eivät pidä paikkaansa ja sukupuolesta ei ole oikeasti mitään varmuutta.
Lähtökohtaisesti on hyvä muistaa: jos sukupuolta ei voi sanoa värien periytymisen perusteella, neitokakadun sukupuolta ei voi tietää ennen ensimmäistä sulkasatoa, sillä kaikki vaikuttavat naarailta!
Tässä esimerkiksi tyypillinen tarina. Ennen linnun ostamista selvitä, voiko kyseisen linnun sukupuolta oikeasti edes tietää!
tiistai 16. elokuuta 2011
Myydään papukaija - Opassivu lemmikkipapukaijan ostajalle
Tuorein projekti: sivusto lemmikkipapukaijaa ostaville ihmisille. Sivuston tavoitteena on tarjota tietoa, jotta ihmiset välttäisivät epäeettiset lemmikkikauppiaat ja kaupat, sekä saisivat terveen linnunt, jonka kanssa harrastuksen aloittaminen sujuisi ilman ongelmia.
myydaanpapukaija.fi
myydaanpapukaija.fi
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Ruokakippojaan puolustava amatsoni
Kami osaa olla tarvittaessa suhteellisen ärhäkkä lintu. Se käyttää nokkaansa herkästi, jos tulen sen tielle tai se luulee, että haluan jotain sen tärkeää resurssia. Tai oikeastaan käyttäisi, jos en ennakoisi tilanteita. Perinteisesti Kamia voisi pitää suhteellisen "kuumana" kultaposkena.
Ruokakipon vieressä ruokaa odottava amatsoni voi joskus olla ongelmallinen. Sopivana päivänä saattaisi tulla nokasta, jos yritän laittaa kippoa takaisin paikoilleen. Kami luonnollisesti puolustaa itselleen tärkeitä resursseja.
Jos tässä lähtisi kova kovaa vastaan, niin se loisi ongelmia. Suhde Kamiin muuttuisi huonommaksi. Kivan asian, jonka olkapäälle voi lentää istumaan, sijaan voisin olla useammin esimerkiksi kilpailija, jolta pitäisi puolustaa tärkeitä resursseja tai jota kannattaisi välttää, koska häviäisi nämä tilanteet.
Mutta "ongelmaan" (lainausmerkit, sillä itse en koe tätä edes ongelmana, vaan osana amatsonin luonnetta) on helppo ratkaisu: pyydän Kamin siirtymään toiselle orrelle ja vaihdan ruokakipot. Ei ylimääräistä kähinää tai ongelmia, Kami kun siirtyy sinne pyynnöstä. Loppupelissä Kamin kanssa ärhäkkyydestä huolimatta ei synny ongelmia, kun osaan suhtautua tilanteisiin sopivasti, hieman ennakoida ja opettaa tarvittavat asiat.
Ruokakipon vieressä ruokaa odottava amatsoni voi joskus olla ongelmallinen. Sopivana päivänä saattaisi tulla nokasta, jos yritän laittaa kippoa takaisin paikoilleen. Kami luonnollisesti puolustaa itselleen tärkeitä resursseja.
Jos tässä lähtisi kova kovaa vastaan, niin se loisi ongelmia. Suhde Kamiin muuttuisi huonommaksi. Kivan asian, jonka olkapäälle voi lentää istumaan, sijaan voisin olla useammin esimerkiksi kilpailija, jolta pitäisi puolustaa tärkeitä resursseja tai jota kannattaisi välttää, koska häviäisi nämä tilanteet.
Mutta "ongelmaan" (lainausmerkit, sillä itse en koe tätä edes ongelmana, vaan osana amatsonin luonnetta) on helppo ratkaisu: pyydän Kamin siirtymään toiselle orrelle ja vaihdan ruokakipot. Ei ylimääräistä kähinää tai ongelmia, Kami kun siirtyy sinne pyynnöstä. Loppupelissä Kamin kanssa ärhäkkyydestä huolimatta ei synny ongelmia, kun osaan suhtautua tilanteisiin sopivasti, hieman ennakoida ja opettaa tarvittavat asiat.
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Itse kutsun yhtä lintuani yleensä Pölöksi
Oxfordin yliopiston professoreilla tuntuu olevan taas liikaa aikaa käsissään:
Tiedejulkaisu: Lemmikiksi kutsuminen loukkaa eläintä
Jos nyt vakavasti asiaa mietitään, niin uutisessa on pientä totuuden siementä. Otsikointi ja uutisen viesti on kuitenkin päin seiniä: eläintä ei loukkaa mikään, miksi sitä kutsuu, koska se ei voi ymmärtää sen sanan merkitystä.
Itse kutsun Kamia pölöksi, koska se joskus vaikuttaa siltä: koheltava amatsonikakara, joka ei pysy hetkeäkään paikoillaan. Joskus kun sitä pyytää tekemään jotain, niin Kami ensiksi lähtee kovaa vauhtia liikkeelle johonkin suuntaan ja vasta sitten pysähtyy miettimään, mitä sen piti tehdä. Joskus se sitten lentää kädelleni oma-aloitteisesti ja sanoo "pöpö" (ei ole niitä parhaita puhujia tuo laji).
Tuon uutisen professori saisi varmaan sydänkohtauksen, jos kuulisi, miksi monet tuntemani ihmiset kutsuvat lintujaan (erityisesti keväisin, kun ne tuppaavat hieman möykkäämään). Näitä ihmisiä yleensä yhdistää myös se, että he kohtelevat lintujaan todella hyvin ja luovat niille hyvät olosuhteet.
Ongelmia "omistusajattelu" kuitenkin aiheuttaa, jos se tarkoittaa ihmiselle sitä, että lemmikin pitää hyppiä hänen pillinsä mukaan vain siksi, että hän omistaa sen. Tämä tietenkin on valitettavan yleinen ongelma, mutta siihen varmasti olisi tehokkaampiakin tapoja puuttua.
Itse en kuitenkaan halua ajatella lemmikkejäni kumppaneina. Ne eivät ole ihmisiä, vaan eläimiä, jotka tarvitsevat tietyt asiat voidakseen hyvin: niiden on saatava käyttäytyä, kuin eläimet käyttäytyvät. Siitä näkökulmasta pytyn ehkä parhaiten kohtaamaan niiden tarpeet, jotta ne voisivat voida mahdollisimman hyvin kotonani.
Tiedejulkaisu: Lemmikiksi kutsuminen loukkaa eläintä
Jos nyt vakavasti asiaa mietitään, niin uutisessa on pientä totuuden siementä. Otsikointi ja uutisen viesti on kuitenkin päin seiniä: eläintä ei loukkaa mikään, miksi sitä kutsuu, koska se ei voi ymmärtää sen sanan merkitystä.
Itse kutsun Kamia pölöksi, koska se joskus vaikuttaa siltä: koheltava amatsonikakara, joka ei pysy hetkeäkään paikoillaan. Joskus kun sitä pyytää tekemään jotain, niin Kami ensiksi lähtee kovaa vauhtia liikkeelle johonkin suuntaan ja vasta sitten pysähtyy miettimään, mitä sen piti tehdä. Joskus se sitten lentää kädelleni oma-aloitteisesti ja sanoo "pöpö" (ei ole niitä parhaita puhujia tuo laji).
Tuon uutisen professori saisi varmaan sydänkohtauksen, jos kuulisi, miksi monet tuntemani ihmiset kutsuvat lintujaan (erityisesti keväisin, kun ne tuppaavat hieman möykkäämään). Näitä ihmisiä yleensä yhdistää myös se, että he kohtelevat lintujaan todella hyvin ja luovat niille hyvät olosuhteet.
Ongelmia "omistusajattelu" kuitenkin aiheuttaa, jos se tarkoittaa ihmiselle sitä, että lemmikin pitää hyppiä hänen pillinsä mukaan vain siksi, että hän omistaa sen. Tämä tietenkin on valitettavan yleinen ongelma, mutta siihen varmasti olisi tehokkaampiakin tapoja puuttua.
Itse en kuitenkaan halua ajatella lemmikkejäni kumppaneina. Ne eivät ole ihmisiä, vaan eläimiä, jotka tarvitsevat tietyt asiat voidakseen hyvin: niiden on saatava käyttäytyä, kuin eläimet käyttäytyvät. Siitä näkökulmasta pytyn ehkä parhaiten kohtaamaan niiden tarpeet, jotta ne voisivat voida mahdollisimman hyvin kotonani.
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Lisää videoita: Lemmikkilinnun hoito ja hyvinvointi
Hieman yli vartin luento PetExpo 2011 -messuilta kahdessa osassa.
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
Lähetti toi jotain jännittävää: Papukaija lemmikiksi? painettuna!
Vaikka olenkin kirjoitellut sivustolleni hieman vähemmän tämän vuoden puolella, se ei tarkoita sitä, että olisin pitänyt lomaa lintuasioista. Olen tehnyt erilaisia asioita Kaijuleissa ja mielestäni yksi tärkeimpiä (ja työläimpiä) projekteja on nyt valmis juuri ajoissa.
Kirjoitin tuon Papukaija lemmikiksi? -oppaan pikälti uusiksi ja sain vielä apua monilta Kaijuleiden aktiiveilta, jolloin saimme myös oikoluvun tehtyä huolellisesti. Taitoin sen A4-kokoon ja tilasimme mainostajien tuella siitä ensimmäisen 100 kappaleen erän myyntiin painettuna versiona (kiitos Eläinkeskukselle, Faunattarelle ja Megaeläimelle tämän mahdollistamisesta).
Nyt siis oppaan printtiversio on tulossa myyntiin PetExpoon, josta sen voi yhdistyksemme osastolta ostaa. Toivottavasti tämä versio tavoittaa lisää ihmisiä nettiä käyttävien lisäksi.
Kirjoitin tuon Papukaija lemmikiksi? -oppaan pikälti uusiksi ja sain vielä apua monilta Kaijuleiden aktiiveilta, jolloin saimme myös oikoluvun tehtyä huolellisesti. Taitoin sen A4-kokoon ja tilasimme mainostajien tuella siitä ensimmäisen 100 kappaleen erän myyntiin painettuna versiona (kiitos Eläinkeskukselle, Faunattarelle ja Megaeläimelle tämän mahdollistamisesta).
Nyt siis oppaan printtiversio on tulossa myyntiin PetExpoon, josta sen voi yhdistyksemme osastolta ostaa. Toivottavasti tämä versio tavoittaa lisää ihmisiä nettiä käyttävien lisäksi.
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Amatsonin kuvaus videolle - asiat voisi tehdä heti helpolla
Työstin eilen oheista tunnusta Kaijuleiden videoita varten ja tarvitsin tähän lyhen videopätkän linnusta orrella. Ja mielellään niin, että se lentäisi pois siitä. Tavoite ei siis ollut varsinaisesti kouluttaa uutta asiaa, vaan saada linnusta tietynlainen video.
Kami sopi oikeastaan hyvin, sillä se ei yleensä viihdy pitkiä aikoija uusissa paikoissa ja lähtee herkästi lentämään. Ongelmaksi kuitenkin muodostui se, että Kami ei suostunut pysymään paikoillaan edes muutamaa sekuntia.
Viritin orren suhteellisen matalalle (johtuen pitkälti siitä, että tarvitsin tälle tietyn paikan) valkoisen seinän eteen. Sitten lähdin liikkeelle väärin: toin Kamin orren eteen, pyysin sitä astumaan tuolle uudelle orrelle ja palkitsin. Mutta koska Kami ei tykkää viettää aikaa täysin vierailla orsilla, vaan vaatii aikaa totutella, se lähti heti lentämään pois päästyään orrelle. Ja tuli hetken päästä taas takaisin kyttäämään uutta kierrosta.
Kun jokin ei toimi, pitää muuttaa sitä, mitä tekee. Ratkaisu tosin oli niin yksinkertainen, että olisi pitänyt tajuta heti alusta eikä hätiköidä turhaan.
Sen sijaan, että pyysin Kamia astumaan orrelle sain sen seuraamaan kohdetta ja palkitsin hiljalleen orren lähestymisestä, orrelle astumisesta sekä siinä olemisesta. Annoin Kamille pari kertaa pähkinän palasen peräkkäin sen ollessa orrella ja se jäi odottamaan lisää. Kun pähkinää ei kuulunut, se lensi noin 10 sekunnin jälkeen pois.
Näin tarvittava video oli valmis: lintu istuu hetken orrella ja lentää pois.
Kami sopi oikeastaan hyvin, sillä se ei yleensä viihdy pitkiä aikoija uusissa paikoissa ja lähtee herkästi lentämään. Ongelmaksi kuitenkin muodostui se, että Kami ei suostunut pysymään paikoillaan edes muutamaa sekuntia.
Viritin orren suhteellisen matalalle (johtuen pitkälti siitä, että tarvitsin tälle tietyn paikan) valkoisen seinän eteen. Sitten lähdin liikkeelle väärin: toin Kamin orren eteen, pyysin sitä astumaan tuolle uudelle orrelle ja palkitsin. Mutta koska Kami ei tykkää viettää aikaa täysin vierailla orsilla, vaan vaatii aikaa totutella, se lähti heti lentämään pois päästyään orrelle. Ja tuli hetken päästä taas takaisin kyttäämään uutta kierrosta.
Kun jokin ei toimi, pitää muuttaa sitä, mitä tekee. Ratkaisu tosin oli niin yksinkertainen, että olisi pitänyt tajuta heti alusta eikä hätiköidä turhaan.
Sen sijaan, että pyysin Kamia astumaan orrelle sain sen seuraamaan kohdetta ja palkitsin hiljalleen orren lähestymisestä, orrelle astumisesta sekä siinä olemisesta. Annoin Kamille pari kertaa pähkinän palasen peräkkäin sen ollessa orrella ja se jäi odottamaan lisää. Kun pähkinää ei kuulunut, se lensi noin 10 sekunnin jälkeen pois.
Näin tarvittava video oli valmis: lintu istuu hetken orrella ja lentää pois.
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
Voitko tietää, voiko lemmikkilintusi hyvin?
Meillä vaikuttaa olevan tarve ajatella, että kun rakastamme lemmikkejämme (joillakin se jää tähän) sekä pyrimme tarjoamaan niille hyviä oloja, niin niiden on pakko voida hyvin ja olla onnellisia. Mutta mistä me oikeastaan voimme tietää, että voivatko ne hyvin?
Eläinten hyvinvoinnin tutkimuksella on pitkät juuret ja hyvinvoinnille löytyy paljon erilaisia tulkintoja. Itse pidän hyvänä lähtökohtana FAWC:n Viittä vapautta. Mutta tämäkään ei tarjoa mitään mittaria sille, voiko eläin hyvin. Mikä oikeastaan on riittävästi näitä osa-alueita?
Monesti huonoa oloa arvioidaan tiettyjen ulkoisten mittareiden kautta. Nyppiminen, stereotyyppinen käyttäytyminen jne. Monesti nämä mittarit kertovat joko kivusta tai pidempään jatkuneesta kroonisesta stressistä. Mutta voiko eläin, joka ei tällaista käyttäytymistä esitä, oikeasti hyvin. Miten hyvin se oikeastaan voi verrattuna luonnossa eläviin sukulaisiinsa?
Niin kauan kuin ei ole olemassa luotettvia hyvinvoinnin mittareita, en itse ainakaan tuuduttautuisi siihen ajatukseen, että lemmikin on pakko voida hyvin. Emme kuitenkaan voi katsoa linnun pään sisään ja saada tietää, voiko se oikeasti hyvin. Ajatus siitä, että lintu voisi varmasti hyvin, tukee lähinnä omistajan tarvetta tuntea olonsa hyväksi. Itse mieluummin teen parhaani ja yritän lisätä omaa tietoni, jotta voin tehdä ympäristöstä entistä paremman sen sijaan, että tyydyttäytyisin tällaiseen ajatukseen.
Muutamia kysymyksiä tulee mieleen:
Tässä vain muutamia kysymyksiä, joita nopeasti tulee mieleen. Itse olisin ainakin varovainen enkä lähtisi ehdottomasti julistamaan, että omat lintuni voivat oikeasti hyvin. Teen niiden kanssa parhaani ja toivon, että se riittää.
Eläinten hyvinvoinnin tutkimuksella on pitkät juuret ja hyvinvoinnille löytyy paljon erilaisia tulkintoja. Itse pidän hyvänä lähtökohtana FAWC:n Viittä vapautta. Mutta tämäkään ei tarjoa mitään mittaria sille, voiko eläin hyvin. Mikä oikeastaan on riittävästi näitä osa-alueita?
Monesti huonoa oloa arvioidaan tiettyjen ulkoisten mittareiden kautta. Nyppiminen, stereotyyppinen käyttäytyminen jne. Monesti nämä mittarit kertovat joko kivusta tai pidempään jatkuneesta kroonisesta stressistä. Mutta voiko eläin, joka ei tällaista käyttäytymistä esitä, oikeasti hyvin. Miten hyvin se oikeastaan voi verrattuna luonnossa eläviin sukulaisiinsa?
Niin kauan kuin ei ole olemassa luotettvia hyvinvoinnin mittareita, en itse ainakaan tuuduttautuisi siihen ajatukseen, että lemmikin on pakko voida hyvin. Emme kuitenkaan voi katsoa linnun pään sisään ja saada tietää, voiko se oikeasti hyvin. Ajatus siitä, että lintu voisi varmasti hyvin, tukee lähinnä omistajan tarvetta tuntea olonsa hyväksi. Itse mieluummin teen parhaani ja yritän lisätä omaa tietoni, jotta voin tehdä ympäristöstä entistä paremman sen sijaan, että tyydyttäytyisin tällaiseen ajatukseen.
Muutamia kysymyksiä tulee mieleen:
- Voiko papukaijan kaltainen eläin saada toteuttaa riittävästi lajityypillistä käyttäytymistä kotimme rajoittuneessa ympäristössä? Mikä on riittävästi esim. virikkeitä?
- Miten paljon papukaijan kaltaisella linnulla on tarve lentää? Miten tämä vaihtelee lajeittain? Riittäisikö esim. kakarikin kaltaiselle aktiiviselle linnulle suositusten mukainen häkki (itse epäilen tätä vahvasti)?
- Miten hyvin yksin elävä käsinruokittu lintu voi yleensä voida? Sen kumppani ei käyttäydy kuten voisi odottaa, se ei pääse toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistä monessa mielessä ja kumppani on pitkät ajat pois päivisin.
- Monet linnut ovat alkaneet mm. nyppimään kun ne eivät saa käyttäytyä lajityypillisellä tavalla (varsinkin monet tiettyjen lajien käsinruokitut edustajat tuntuvat olevan herkempiä). Tätä selittää luultavasti käyttäytymistarpeiden tukahduttamisen aiheuttama stressi. Voivatko ei-nyppivät vastaavat yksilöt merkittävästi paremmin vai voivatko nekin jollain tasolla huonosti?
- Miten hyvin ilman lajikumppania elävä lintu voi yleensä voida? Mitä eroja emojen ruokkimilla ja käsinruokkimilla?
Tässä vain muutamia kysymyksiä, joita nopeasti tulee mieleen. Itse olisin ainakin varovainen enkä lähtisi ehdottomasti julistamaan, että omat lintuni voivat oikeasti hyvin. Teen niiden kanssa parhaani ja toivon, että se riittää.
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Maalaisjärki jälleen
Vielä koiriin liittyviä linkkejä, mutta jälleen niin yleismaailmallista tekstiä. Eläinkoulutuskeskuksen koulutussuunnittelijalta mielenkiintoinen teksti: "Maalaisjärki nostaa näppylöitä". Ei tuohon voi oikein muuta sanoa, kuin aamen.
Itse puhun mielelläni "maalaisjärkikortista", joka lyödään pöytään, kun omaa kantaa ei enää pystytä perustelemaan tieteen ja konkreettisten selitysten pohjalta.
Loppupelissähän tässä ei kyseessä ole kuin yksilön omasta näkemyksestä, jolle annetaan glorifioitu leima. Olemmehan kuitenkin oppineet pienestä pitäen, että maalaisjärkeä tulee käyttää. Mielipide ei olekaan enää yksilön oma mielipide, vaan jotain paljon hienompaa, maalaisjärkeä.
Ohessa myös oma aikaisempi aiheeseen liittyvä kolumni: Maalaisjärjen mysteeri.
Tekstin voisi lopettaa hyvin lainaukseen Susan Friedmanin tekstin väliotsikosta:
"Common sense or nonsense?"
Itse puhun mielelläni "maalaisjärkikortista", joka lyödään pöytään, kun omaa kantaa ei enää pystytä perustelemaan tieteen ja konkreettisten selitysten pohjalta.
Loppupelissähän tässä ei kyseessä ole kuin yksilön omasta näkemyksestä, jolle annetaan glorifioitu leima. Olemmehan kuitenkin oppineet pienestä pitäen, että maalaisjärkeä tulee käyttää. Mielipide ei olekaan enää yksilön oma mielipide, vaan jotain paljon hienompaa, maalaisjärkeä.
Ohessa myös oma aikaisempi aiheeseen liittyvä kolumni: Maalaisjärjen mysteeri.
Tekstin voisi lopettaa hyvin lainaukseen Susan Friedmanin tekstin väliotsikosta:
"Common sense or nonsense?"
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Video: Effective Dog Training - Ian Dunbar
Stand-up komediaa käyttäytymistieteilijöille?
Koirista puhutaan, mutta mikä tahansa eläin toimii samalla periaatteella. Mielenkiintoinen lyhyt video, voisi moni varmasti oppia jotain.
Koirista puhutaan, mutta mikä tahansa eläin toimii samalla periaatteella. Mielenkiintoinen lyhyt video, voisi moni varmasti oppia jotain.
maanantai 14. maaliskuuta 2011
Hyvät ihmiset: Varmistakaa linnun luovutusikä ennen ostamista
Kaijuleiden foorumilla käsiteltiin jälleen kakarikejä, jotka on nähtävästi luovutettu liian aikaisin. Ja tämäkään ei ollut ainoa kerta kyseisen lajin kohdalla, vaan hiljattain toinen taho oli myynyt vierottamattomia poikasia.
Hyvin erikoisesti edennyt ketju löytyy tästä.
Ja jos joku luovutusikää tulee kyselemään, ei sitä kannata ottaa henkilökohtaisesti ja poistua esim. foorumilta ovet paukkuen. Tässä kuitenkin kaikki haluavat edistää lintujen hyvinvointia, ja jos tällaisia caseja tulee eteen, niistä olisi hyvä keskustella avoimesti.
Kritiikki ei kohdistu linnun ostajaan, jonka epärehellinen ja lintujen hyvinvoinnista välittämätön, mutta samalla uskottavasti esiintyvä, myyjä on saanut uskomaan jotain muuta. Kritiikki kohdistuu tätä myyjää kohtaan, joka ei toimi vastuullisesti.
Ja jos joku ystävänne tai tuttunne on ostamassa lintua, niin kannattaa hänellekin muistuttaa, että odottaa kärsivällisesti linnun tuloa luovutusikään.
Hyvin erikoisesti edennyt ketju löytyy tästä.
Ja jos joku luovutusikää tulee kyselemään, ei sitä kannata ottaa henkilökohtaisesti ja poistua esim. foorumilta ovet paukkuen. Tässä kuitenkin kaikki haluavat edistää lintujen hyvinvointia, ja jos tällaisia caseja tulee eteen, niistä olisi hyvä keskustella avoimesti.
Kritiikki ei kohdistu linnun ostajaan, jonka epärehellinen ja lintujen hyvinvoinnista välittämätön, mutta samalla uskottavasti esiintyvä, myyjä on saanut uskomaan jotain muuta. Kritiikki kohdistuu tätä myyjää kohtaan, joka ei toimi vastuullisesti.
Ja jos joku ystävänne tai tuttunne on ostamassa lintua, niin kannattaa hänellekin muistuttaa, että odottaa kärsivällisesti linnun tuloa luovutusikään.
torstai 10. maaliskuuta 2011
Lähdin mukaan Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n hallitukseen
Olen aikaisemmin yrittänyt pysyä pois ainakin lemmikkilintuyhdistysten hallituksista, mutta koska tilanne on muuttunut, päätin pyydettäessä lähteä Kaijuleiden hallitukseen mukaan vuodelle 2011. Suostuin periaatteitteni vastaisesti ensimmäistä kertaa minkään yhdistyksen sihteeriksi, johon tehtävään yhdistyy myös tiedotus (tämä on lähellä omaa osaamistani).
Tällä hetkellä voisi sanoa, että Kaijuleissa on hyvä draivi päällä ja toiminta on sellaista, johon haluan osallistua ja josta voin sanoa ylpeänä olevani mukana.
Mukana on paljon mukavia ihmisiä ja keskittymisalueet ovat mielestäni juuri oikeita: riittävästi painoa lintujen hyvinvoinnilla sekä tiedon levittämisellä (mm. tuleva kasvattajalista vaikuttaa erittäin lupaavalta projektilta), mutta samalla järjestetään jäsenille palveluita ja tapahtumia, joissa ihmiset haluavat käydä.
Esimerkkinä tapahtumista edellisen viikonlopun Antaverkan tapahtuma, jossa paikalla oli yli 20 ihmistä (kuvia löydät mm. tästä sen sijaan, että jatkettaisiin lintupäiviä kaikissa mahdollisissa liikkeissä niin, että mukana on vain pari ihmistä.
Kaijuleiden hallituksessa yritän tämän vuoden aikana keskittyä erityisesti kehittämään tiedottamista ja hyödyntämään erilaisia kanavia monipuolisesti. Tavoitteeni on tehdä yhdistyksen toimintaa tutummaksi jäsenille ja muillekin ihmisille. Erityisesti haluan lisätä ihmisten tietoa siitä kaikesta, mitä yhdistys tekee lintujen hyvinvoinnin edistämiseksi, mutta mikä ei näy suoraan jäsenille.
Vuoden aikana on odotettavissa erilaisia uudistuksia tälläkin saralla. Näistä voidaan mainita esimerkiksi tämän kuun lopulla aloittava 4 kertaa vuodessa julkaistava uutiskirje. Tämän tilaamisesta tulee ohjeet myöhemmin.
Odotankin mielenkiintoista vuotta ja uskon vahvasti, että tällä porukalla saamme kehitettyä lemmikkilintuharrastusta Suomessa oikeaan suuntaan.
Tällä hetkellä voisi sanoa, että Kaijuleissa on hyvä draivi päällä ja toiminta on sellaista, johon haluan osallistua ja josta voin sanoa ylpeänä olevani mukana.
Mukana on paljon mukavia ihmisiä ja keskittymisalueet ovat mielestäni juuri oikeita: riittävästi painoa lintujen hyvinvoinnilla sekä tiedon levittämisellä (mm. tuleva kasvattajalista vaikuttaa erittäin lupaavalta projektilta), mutta samalla järjestetään jäsenille palveluita ja tapahtumia, joissa ihmiset haluavat käydä.
Esimerkkinä tapahtumista edellisen viikonlopun Antaverkan tapahtuma, jossa paikalla oli yli 20 ihmistä (kuvia löydät mm. tästä sen sijaan, että jatkettaisiin lintupäiviä kaikissa mahdollisissa liikkeissä niin, että mukana on vain pari ihmistä.
Kaijuleiden hallituksessa yritän tämän vuoden aikana keskittyä erityisesti kehittämään tiedottamista ja hyödyntämään erilaisia kanavia monipuolisesti. Tavoitteeni on tehdä yhdistyksen toimintaa tutummaksi jäsenille ja muillekin ihmisille. Erityisesti haluan lisätä ihmisten tietoa siitä kaikesta, mitä yhdistys tekee lintujen hyvinvoinnin edistämiseksi, mutta mikä ei näy suoraan jäsenille.
Vuoden aikana on odotettavissa erilaisia uudistuksia tälläkin saralla. Näistä voidaan mainita esimerkiksi tämän kuun lopulla aloittava 4 kertaa vuodessa julkaistava uutiskirje. Tämän tilaamisesta tulee ohjeet myöhemmin.
Odotankin mielenkiintoista vuotta ja uskon vahvasti, että tällä porukalla saamme kehitettyä lemmikkilintuharrastusta Suomessa oikeaan suuntaan.
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Lisää häkkejä korkealla
Neitokakaduille piti saada olohuoneeseen vielä pesityshäkki riittävän korkealle. Väliaikaisena pesityshäkkinä tuo ennen Kindan häkin päällä ollut häkki toimii vielä riittävän hyvin (tosin pysyväksi asumukseksi liian pieni).
Kävin kaupasta hakemassa simppelin metallihyllyn. Häkin ei tietenkään tarvitse olla ihan katon rajassa, mutta tässä asian saneli hyllyn korkeus. Tulipahan lisää säilytystilaa myös muille tavaroille. Korkeuden ansioista myöskään amatsonit eivät pääse tuon häkin päälle.
Pahoittelut jälleen kuvan laadusta. En vain jaksa nopeaa räpsyä varten kaivaa järkkäriä esille, kun kännykän kamerasta saan kuvan suoraan sähköpostiin.
Kävin kaupasta hakemassa simppelin metallihyllyn. Häkin ei tietenkään tarvitse olla ihan katon rajassa, mutta tässä asian saneli hyllyn korkeus. Tulipahan lisää säilytystilaa myös muille tavaroille. Korkeuden ansioista myöskään amatsonit eivät pääse tuon häkin päälle.
Pahoittelut jälleen kuvan laadusta. En vain jaksa nopeaa räpsyä varten kaivaa järkkäriä esille, kun kännykän kamerasta saan kuvan suoraan sähköpostiin.
maanantai 28. helmikuuta 2011
Lintuhäkin korottaminen
Kindan häkin yläosa tarvittiin pesityshäkiksi tähän hätään, joten häkkiä piti saada jotenkin muuten nostettua. Ratkaisuna kotoa löytynyttä puutavaraa, johon porasi päihin reiät ja reikiin upotti häkin jalkojen päät.
perjantai 25. helmikuuta 2011
Kauan se kesti, mutta vihdoin kiipeilytelinekin kiinnostaa
Alkuvuoden hiljaiselon jälkeen voisi palailla tähänkin maailmaan. Kami innostui vihdoin olohuoneen kiipeilytelineestä. Jostain syystä se vaati Kindan näyttämään esimerkkiä. Laiskana tosin tällä kertaa lähetin vain kännykällä otetun kuvan, koska sen saa suoraan puhelimesta mailiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)