Tuorein projekti: sivusto lemmikkipapukaijaa ostaville ihmisille. Sivuston tavoitteena on tarjota tietoa, jotta ihmiset välttäisivät epäeettiset lemmikkikauppiaat ja kaupat, sekä saisivat terveen linnunt, jonka kanssa harrastuksen aloittaminen sujuisi ilman ongelmia.
myydaanpapukaija.fi
tiistai 16. elokuuta 2011
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Ruokakippojaan puolustava amatsoni
Kami osaa olla tarvittaessa suhteellisen ärhäkkä lintu. Se käyttää nokkaansa herkästi, jos tulen sen tielle tai se luulee, että haluan jotain sen tärkeää resurssia. Tai oikeastaan käyttäisi, jos en ennakoisi tilanteita. Perinteisesti Kamia voisi pitää suhteellisen "kuumana" kultaposkena.
Ruokakipon vieressä ruokaa odottava amatsoni voi joskus olla ongelmallinen. Sopivana päivänä saattaisi tulla nokasta, jos yritän laittaa kippoa takaisin paikoilleen. Kami luonnollisesti puolustaa itselleen tärkeitä resursseja.
Jos tässä lähtisi kova kovaa vastaan, niin se loisi ongelmia. Suhde Kamiin muuttuisi huonommaksi. Kivan asian, jonka olkapäälle voi lentää istumaan, sijaan voisin olla useammin esimerkiksi kilpailija, jolta pitäisi puolustaa tärkeitä resursseja tai jota kannattaisi välttää, koska häviäisi nämä tilanteet.
Mutta "ongelmaan" (lainausmerkit, sillä itse en koe tätä edes ongelmana, vaan osana amatsonin luonnetta) on helppo ratkaisu: pyydän Kamin siirtymään toiselle orrelle ja vaihdan ruokakipot. Ei ylimääräistä kähinää tai ongelmia, Kami kun siirtyy sinne pyynnöstä. Loppupelissä Kamin kanssa ärhäkkyydestä huolimatta ei synny ongelmia, kun osaan suhtautua tilanteisiin sopivasti, hieman ennakoida ja opettaa tarvittavat asiat.
Ruokakipon vieressä ruokaa odottava amatsoni voi joskus olla ongelmallinen. Sopivana päivänä saattaisi tulla nokasta, jos yritän laittaa kippoa takaisin paikoilleen. Kami luonnollisesti puolustaa itselleen tärkeitä resursseja.
Jos tässä lähtisi kova kovaa vastaan, niin se loisi ongelmia. Suhde Kamiin muuttuisi huonommaksi. Kivan asian, jonka olkapäälle voi lentää istumaan, sijaan voisin olla useammin esimerkiksi kilpailija, jolta pitäisi puolustaa tärkeitä resursseja tai jota kannattaisi välttää, koska häviäisi nämä tilanteet.
Mutta "ongelmaan" (lainausmerkit, sillä itse en koe tätä edes ongelmana, vaan osana amatsonin luonnetta) on helppo ratkaisu: pyydän Kamin siirtymään toiselle orrelle ja vaihdan ruokakipot. Ei ylimääräistä kähinää tai ongelmia, Kami kun siirtyy sinne pyynnöstä. Loppupelissä Kamin kanssa ärhäkkyydestä huolimatta ei synny ongelmia, kun osaan suhtautua tilanteisiin sopivasti, hieman ennakoida ja opettaa tarvittavat asiat.
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Itse kutsun yhtä lintuani yleensä Pölöksi
Oxfordin yliopiston professoreilla tuntuu olevan taas liikaa aikaa käsissään:
Tiedejulkaisu: Lemmikiksi kutsuminen loukkaa eläintä
Jos nyt vakavasti asiaa mietitään, niin uutisessa on pientä totuuden siementä. Otsikointi ja uutisen viesti on kuitenkin päin seiniä: eläintä ei loukkaa mikään, miksi sitä kutsuu, koska se ei voi ymmärtää sen sanan merkitystä.
Itse kutsun Kamia pölöksi, koska se joskus vaikuttaa siltä: koheltava amatsonikakara, joka ei pysy hetkeäkään paikoillaan. Joskus kun sitä pyytää tekemään jotain, niin Kami ensiksi lähtee kovaa vauhtia liikkeelle johonkin suuntaan ja vasta sitten pysähtyy miettimään, mitä sen piti tehdä. Joskus se sitten lentää kädelleni oma-aloitteisesti ja sanoo "pöpö" (ei ole niitä parhaita puhujia tuo laji).
Tuon uutisen professori saisi varmaan sydänkohtauksen, jos kuulisi, miksi monet tuntemani ihmiset kutsuvat lintujaan (erityisesti keväisin, kun ne tuppaavat hieman möykkäämään). Näitä ihmisiä yleensä yhdistää myös se, että he kohtelevat lintujaan todella hyvin ja luovat niille hyvät olosuhteet.
Ongelmia "omistusajattelu" kuitenkin aiheuttaa, jos se tarkoittaa ihmiselle sitä, että lemmikin pitää hyppiä hänen pillinsä mukaan vain siksi, että hän omistaa sen. Tämä tietenkin on valitettavan yleinen ongelma, mutta siihen varmasti olisi tehokkaampiakin tapoja puuttua.
Itse en kuitenkaan halua ajatella lemmikkejäni kumppaneina. Ne eivät ole ihmisiä, vaan eläimiä, jotka tarvitsevat tietyt asiat voidakseen hyvin: niiden on saatava käyttäytyä, kuin eläimet käyttäytyvät. Siitä näkökulmasta pytyn ehkä parhaiten kohtaamaan niiden tarpeet, jotta ne voisivat voida mahdollisimman hyvin kotonani.
Tiedejulkaisu: Lemmikiksi kutsuminen loukkaa eläintä
Jos nyt vakavasti asiaa mietitään, niin uutisessa on pientä totuuden siementä. Otsikointi ja uutisen viesti on kuitenkin päin seiniä: eläintä ei loukkaa mikään, miksi sitä kutsuu, koska se ei voi ymmärtää sen sanan merkitystä.
Itse kutsun Kamia pölöksi, koska se joskus vaikuttaa siltä: koheltava amatsonikakara, joka ei pysy hetkeäkään paikoillaan. Joskus kun sitä pyytää tekemään jotain, niin Kami ensiksi lähtee kovaa vauhtia liikkeelle johonkin suuntaan ja vasta sitten pysähtyy miettimään, mitä sen piti tehdä. Joskus se sitten lentää kädelleni oma-aloitteisesti ja sanoo "pöpö" (ei ole niitä parhaita puhujia tuo laji).
Tuon uutisen professori saisi varmaan sydänkohtauksen, jos kuulisi, miksi monet tuntemani ihmiset kutsuvat lintujaan (erityisesti keväisin, kun ne tuppaavat hieman möykkäämään). Näitä ihmisiä yleensä yhdistää myös se, että he kohtelevat lintujaan todella hyvin ja luovat niille hyvät olosuhteet.
Ongelmia "omistusajattelu" kuitenkin aiheuttaa, jos se tarkoittaa ihmiselle sitä, että lemmikin pitää hyppiä hänen pillinsä mukaan vain siksi, että hän omistaa sen. Tämä tietenkin on valitettavan yleinen ongelma, mutta siihen varmasti olisi tehokkaampiakin tapoja puuttua.
Itse en kuitenkaan halua ajatella lemmikkejäni kumppaneina. Ne eivät ole ihmisiä, vaan eläimiä, jotka tarvitsevat tietyt asiat voidakseen hyvin: niiden on saatava käyttäytyä, kuin eläimet käyttäytyvät. Siitä näkökulmasta pytyn ehkä parhaiten kohtaamaan niiden tarpeet, jotta ne voisivat voida mahdollisimman hyvin kotonani.
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Lisää videoita: Lemmikkilinnun hoito ja hyvinvointi
Hieman yli vartin luento PetExpo 2011 -messuilta kahdessa osassa.
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
Lähetti toi jotain jännittävää: Papukaija lemmikiksi? painettuna!
Vaikka olenkin kirjoitellut sivustolleni hieman vähemmän tämän vuoden puolella, se ei tarkoita sitä, että olisin pitänyt lomaa lintuasioista. Olen tehnyt erilaisia asioita Kaijuleissa ja mielestäni yksi tärkeimpiä (ja työläimpiä) projekteja on nyt valmis juuri ajoissa.
Kirjoitin tuon Papukaija lemmikiksi? -oppaan pikälti uusiksi ja sain vielä apua monilta Kaijuleiden aktiiveilta, jolloin saimme myös oikoluvun tehtyä huolellisesti. Taitoin sen A4-kokoon ja tilasimme mainostajien tuella siitä ensimmäisen 100 kappaleen erän myyntiin painettuna versiona (kiitos Eläinkeskukselle, Faunattarelle ja Megaeläimelle tämän mahdollistamisesta).
Nyt siis oppaan printtiversio on tulossa myyntiin PetExpoon, josta sen voi yhdistyksemme osastolta ostaa. Toivottavasti tämä versio tavoittaa lisää ihmisiä nettiä käyttävien lisäksi.
Kirjoitin tuon Papukaija lemmikiksi? -oppaan pikälti uusiksi ja sain vielä apua monilta Kaijuleiden aktiiveilta, jolloin saimme myös oikoluvun tehtyä huolellisesti. Taitoin sen A4-kokoon ja tilasimme mainostajien tuella siitä ensimmäisen 100 kappaleen erän myyntiin painettuna versiona (kiitos Eläinkeskukselle, Faunattarelle ja Megaeläimelle tämän mahdollistamisesta).
Nyt siis oppaan printtiversio on tulossa myyntiin PetExpoon, josta sen voi yhdistyksemme osastolta ostaa. Toivottavasti tämä versio tavoittaa lisää ihmisiä nettiä käyttävien lisäksi.
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Amatsonin kuvaus videolle - asiat voisi tehdä heti helpolla
Työstin eilen oheista tunnusta Kaijuleiden videoita varten ja tarvitsin tähän lyhen videopätkän linnusta orrella. Ja mielellään niin, että se lentäisi pois siitä. Tavoite ei siis ollut varsinaisesti kouluttaa uutta asiaa, vaan saada linnusta tietynlainen video.
Kami sopi oikeastaan hyvin, sillä se ei yleensä viihdy pitkiä aikoija uusissa paikoissa ja lähtee herkästi lentämään. Ongelmaksi kuitenkin muodostui se, että Kami ei suostunut pysymään paikoillaan edes muutamaa sekuntia.
Viritin orren suhteellisen matalalle (johtuen pitkälti siitä, että tarvitsin tälle tietyn paikan) valkoisen seinän eteen. Sitten lähdin liikkeelle väärin: toin Kamin orren eteen, pyysin sitä astumaan tuolle uudelle orrelle ja palkitsin. Mutta koska Kami ei tykkää viettää aikaa täysin vierailla orsilla, vaan vaatii aikaa totutella, se lähti heti lentämään pois päästyään orrelle. Ja tuli hetken päästä taas takaisin kyttäämään uutta kierrosta.
Kun jokin ei toimi, pitää muuttaa sitä, mitä tekee. Ratkaisu tosin oli niin yksinkertainen, että olisi pitänyt tajuta heti alusta eikä hätiköidä turhaan.
Sen sijaan, että pyysin Kamia astumaan orrelle sain sen seuraamaan kohdetta ja palkitsin hiljalleen orren lähestymisestä, orrelle astumisesta sekä siinä olemisesta. Annoin Kamille pari kertaa pähkinän palasen peräkkäin sen ollessa orrella ja se jäi odottamaan lisää. Kun pähkinää ei kuulunut, se lensi noin 10 sekunnin jälkeen pois.
Näin tarvittava video oli valmis: lintu istuu hetken orrella ja lentää pois.
Kami sopi oikeastaan hyvin, sillä se ei yleensä viihdy pitkiä aikoija uusissa paikoissa ja lähtee herkästi lentämään. Ongelmaksi kuitenkin muodostui se, että Kami ei suostunut pysymään paikoillaan edes muutamaa sekuntia.
Viritin orren suhteellisen matalalle (johtuen pitkälti siitä, että tarvitsin tälle tietyn paikan) valkoisen seinän eteen. Sitten lähdin liikkeelle väärin: toin Kamin orren eteen, pyysin sitä astumaan tuolle uudelle orrelle ja palkitsin. Mutta koska Kami ei tykkää viettää aikaa täysin vierailla orsilla, vaan vaatii aikaa totutella, se lähti heti lentämään pois päästyään orrelle. Ja tuli hetken päästä taas takaisin kyttäämään uutta kierrosta.
Kun jokin ei toimi, pitää muuttaa sitä, mitä tekee. Ratkaisu tosin oli niin yksinkertainen, että olisi pitänyt tajuta heti alusta eikä hätiköidä turhaan.
Sen sijaan, että pyysin Kamia astumaan orrelle sain sen seuraamaan kohdetta ja palkitsin hiljalleen orren lähestymisestä, orrelle astumisesta sekä siinä olemisesta. Annoin Kamille pari kertaa pähkinän palasen peräkkäin sen ollessa orrella ja se jäi odottamaan lisää. Kun pähkinää ei kuulunut, se lensi noin 10 sekunnin jälkeen pois.
Näin tarvittava video oli valmis: lintu istuu hetken orrella ja lentää pois.
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
Voitko tietää, voiko lemmikkilintusi hyvin?
Meillä vaikuttaa olevan tarve ajatella, että kun rakastamme lemmikkejämme (joillakin se jää tähän) sekä pyrimme tarjoamaan niille hyviä oloja, niin niiden on pakko voida hyvin ja olla onnellisia. Mutta mistä me oikeastaan voimme tietää, että voivatko ne hyvin?
Eläinten hyvinvoinnin tutkimuksella on pitkät juuret ja hyvinvoinnille löytyy paljon erilaisia tulkintoja. Itse pidän hyvänä lähtökohtana FAWC:n Viittä vapautta. Mutta tämäkään ei tarjoa mitään mittaria sille, voiko eläin hyvin. Mikä oikeastaan on riittävästi näitä osa-alueita?
Monesti huonoa oloa arvioidaan tiettyjen ulkoisten mittareiden kautta. Nyppiminen, stereotyyppinen käyttäytyminen jne. Monesti nämä mittarit kertovat joko kivusta tai pidempään jatkuneesta kroonisesta stressistä. Mutta voiko eläin, joka ei tällaista käyttäytymistä esitä, oikeasti hyvin. Miten hyvin se oikeastaan voi verrattuna luonnossa eläviin sukulaisiinsa?
Niin kauan kuin ei ole olemassa luotettvia hyvinvoinnin mittareita, en itse ainakaan tuuduttautuisi siihen ajatukseen, että lemmikin on pakko voida hyvin. Emme kuitenkaan voi katsoa linnun pään sisään ja saada tietää, voiko se oikeasti hyvin. Ajatus siitä, että lintu voisi varmasti hyvin, tukee lähinnä omistajan tarvetta tuntea olonsa hyväksi. Itse mieluummin teen parhaani ja yritän lisätä omaa tietoni, jotta voin tehdä ympäristöstä entistä paremman sen sijaan, että tyydyttäytyisin tällaiseen ajatukseen.
Muutamia kysymyksiä tulee mieleen:
Tässä vain muutamia kysymyksiä, joita nopeasti tulee mieleen. Itse olisin ainakin varovainen enkä lähtisi ehdottomasti julistamaan, että omat lintuni voivat oikeasti hyvin. Teen niiden kanssa parhaani ja toivon, että se riittää.
Eläinten hyvinvoinnin tutkimuksella on pitkät juuret ja hyvinvoinnille löytyy paljon erilaisia tulkintoja. Itse pidän hyvänä lähtökohtana FAWC:n Viittä vapautta. Mutta tämäkään ei tarjoa mitään mittaria sille, voiko eläin hyvin. Mikä oikeastaan on riittävästi näitä osa-alueita?
Monesti huonoa oloa arvioidaan tiettyjen ulkoisten mittareiden kautta. Nyppiminen, stereotyyppinen käyttäytyminen jne. Monesti nämä mittarit kertovat joko kivusta tai pidempään jatkuneesta kroonisesta stressistä. Mutta voiko eläin, joka ei tällaista käyttäytymistä esitä, oikeasti hyvin. Miten hyvin se oikeastaan voi verrattuna luonnossa eläviin sukulaisiinsa?
Niin kauan kuin ei ole olemassa luotettvia hyvinvoinnin mittareita, en itse ainakaan tuuduttautuisi siihen ajatukseen, että lemmikin on pakko voida hyvin. Emme kuitenkaan voi katsoa linnun pään sisään ja saada tietää, voiko se oikeasti hyvin. Ajatus siitä, että lintu voisi varmasti hyvin, tukee lähinnä omistajan tarvetta tuntea olonsa hyväksi. Itse mieluummin teen parhaani ja yritän lisätä omaa tietoni, jotta voin tehdä ympäristöstä entistä paremman sen sijaan, että tyydyttäytyisin tällaiseen ajatukseen.
Muutamia kysymyksiä tulee mieleen:
- Voiko papukaijan kaltainen eläin saada toteuttaa riittävästi lajityypillistä käyttäytymistä kotimme rajoittuneessa ympäristössä? Mikä on riittävästi esim. virikkeitä?
- Miten paljon papukaijan kaltaisella linnulla on tarve lentää? Miten tämä vaihtelee lajeittain? Riittäisikö esim. kakarikin kaltaiselle aktiiviselle linnulle suositusten mukainen häkki (itse epäilen tätä vahvasti)?
- Miten hyvin yksin elävä käsinruokittu lintu voi yleensä voida? Sen kumppani ei käyttäydy kuten voisi odottaa, se ei pääse toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistä monessa mielessä ja kumppani on pitkät ajat pois päivisin.
- Monet linnut ovat alkaneet mm. nyppimään kun ne eivät saa käyttäytyä lajityypillisellä tavalla (varsinkin monet tiettyjen lajien käsinruokitut edustajat tuntuvat olevan herkempiä). Tätä selittää luultavasti käyttäytymistarpeiden tukahduttamisen aiheuttama stressi. Voivatko ei-nyppivät vastaavat yksilöt merkittävästi paremmin vai voivatko nekin jollain tasolla huonosti?
- Miten hyvin ilman lajikumppania elävä lintu voi yleensä voida? Mitä eroja emojen ruokkimilla ja käsinruokkimilla?
Tässä vain muutamia kysymyksiä, joita nopeasti tulee mieleen. Itse olisin ainakin varovainen enkä lähtisi ehdottomasti julistamaan, että omat lintuni voivat oikeasti hyvin. Teen niiden kanssa parhaani ja toivon, että se riittää.
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Maalaisjärki jälleen
Vielä koiriin liittyviä linkkejä, mutta jälleen niin yleismaailmallista tekstiä. Eläinkoulutuskeskuksen koulutussuunnittelijalta mielenkiintoinen teksti: "Maalaisjärki nostaa näppylöitä". Ei tuohon voi oikein muuta sanoa, kuin aamen.
Itse puhun mielelläni "maalaisjärkikortista", joka lyödään pöytään, kun omaa kantaa ei enää pystytä perustelemaan tieteen ja konkreettisten selitysten pohjalta.
Loppupelissähän tässä ei kyseessä ole kuin yksilön omasta näkemyksestä, jolle annetaan glorifioitu leima. Olemmehan kuitenkin oppineet pienestä pitäen, että maalaisjärkeä tulee käyttää. Mielipide ei olekaan enää yksilön oma mielipide, vaan jotain paljon hienompaa, maalaisjärkeä.
Ohessa myös oma aikaisempi aiheeseen liittyvä kolumni: Maalaisjärjen mysteeri.
Tekstin voisi lopettaa hyvin lainaukseen Susan Friedmanin tekstin väliotsikosta:
"Common sense or nonsense?"
Itse puhun mielelläni "maalaisjärkikortista", joka lyödään pöytään, kun omaa kantaa ei enää pystytä perustelemaan tieteen ja konkreettisten selitysten pohjalta.
Loppupelissähän tässä ei kyseessä ole kuin yksilön omasta näkemyksestä, jolle annetaan glorifioitu leima. Olemmehan kuitenkin oppineet pienestä pitäen, että maalaisjärkeä tulee käyttää. Mielipide ei olekaan enää yksilön oma mielipide, vaan jotain paljon hienompaa, maalaisjärkeä.
Ohessa myös oma aikaisempi aiheeseen liittyvä kolumni: Maalaisjärjen mysteeri.
Tekstin voisi lopettaa hyvin lainaukseen Susan Friedmanin tekstin väliotsikosta:
"Common sense or nonsense?"
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Video: Effective Dog Training - Ian Dunbar
Stand-up komediaa käyttäytymistieteilijöille?
Koirista puhutaan, mutta mikä tahansa eläin toimii samalla periaatteella. Mielenkiintoinen lyhyt video, voisi moni varmasti oppia jotain.
Koirista puhutaan, mutta mikä tahansa eläin toimii samalla periaatteella. Mielenkiintoinen lyhyt video, voisi moni varmasti oppia jotain.
maanantai 14. maaliskuuta 2011
Hyvät ihmiset: Varmistakaa linnun luovutusikä ennen ostamista
Kaijuleiden foorumilla käsiteltiin jälleen kakarikejä, jotka on nähtävästi luovutettu liian aikaisin. Ja tämäkään ei ollut ainoa kerta kyseisen lajin kohdalla, vaan hiljattain toinen taho oli myynyt vierottamattomia poikasia.
Hyvin erikoisesti edennyt ketju löytyy tästä.
Ja jos joku luovutusikää tulee kyselemään, ei sitä kannata ottaa henkilökohtaisesti ja poistua esim. foorumilta ovet paukkuen. Tässä kuitenkin kaikki haluavat edistää lintujen hyvinvointia, ja jos tällaisia caseja tulee eteen, niistä olisi hyvä keskustella avoimesti.
Kritiikki ei kohdistu linnun ostajaan, jonka epärehellinen ja lintujen hyvinvoinnista välittämätön, mutta samalla uskottavasti esiintyvä, myyjä on saanut uskomaan jotain muuta. Kritiikki kohdistuu tätä myyjää kohtaan, joka ei toimi vastuullisesti.
Ja jos joku ystävänne tai tuttunne on ostamassa lintua, niin kannattaa hänellekin muistuttaa, että odottaa kärsivällisesti linnun tuloa luovutusikään.
Hyvin erikoisesti edennyt ketju löytyy tästä.
Ja jos joku luovutusikää tulee kyselemään, ei sitä kannata ottaa henkilökohtaisesti ja poistua esim. foorumilta ovet paukkuen. Tässä kuitenkin kaikki haluavat edistää lintujen hyvinvointia, ja jos tällaisia caseja tulee eteen, niistä olisi hyvä keskustella avoimesti.
Kritiikki ei kohdistu linnun ostajaan, jonka epärehellinen ja lintujen hyvinvoinnista välittämätön, mutta samalla uskottavasti esiintyvä, myyjä on saanut uskomaan jotain muuta. Kritiikki kohdistuu tätä myyjää kohtaan, joka ei toimi vastuullisesti.
Ja jos joku ystävänne tai tuttunne on ostamassa lintua, niin kannattaa hänellekin muistuttaa, että odottaa kärsivällisesti linnun tuloa luovutusikään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)