Toiminnan epäsäännöllinen vahvistaminen

Tarvitseeko lintua herkuttaa joka kerta, kun sen pyytää kädelle? Ei, tätä varten toiminnan vahvistamisesta voidaan tehdä hieman satunnaisempaa, sekä ajoituksen että vahvisteiden kohdalla.

Aiheeseen liittyen silmiini sattui mielenkiintoinen uutinen:
Pulut pelaavat kuin ihmiset

Koulutuksellisesta näkökulmasta kannattaa tietenkin huomioida, että ennen siirtymistä tällaiseen vahvistamiseen opetettava asia pitäisi olla opetettu riittävälle tasolle.

Häkin sijainnin merkitys aremman linnun kohdalla

Lintuhäkki olisi yleisestikin hyvä sijoittaa riittävän korkealle, jotta lintu voisi kokea olonsa turvalliseksi siellä; lähtökohtaisestihan ylimpien orsien olisi hyvä olla korkeammalla, kuin tilassa olevat ihmiset. Myönnän, ettei tämä kaikkien häkkien kanssa ole helppo temppu.

Mutta kesyttämisen yhteydessä tästä ei ole puhuttu niin paljon, vaikka luultavasti arempien lintujen kohdalla tämän merkitys korostuu. Kun tilassa on vieraita ja mahdollisesti pelottavia ihmisiä, korostuu myös sen merkitys, että lintu pääsee mahdollisimman turvalliseen paikkaan viettämään aikaa. Tällä voi vähentää potentiaalisen stressin määrää.

Toisaalta voisi kuvitella, että tästä olisi merkittävästi hyötyä myös linnun takaisin häkkiin saamisessa: korkeammalla olevaan turvalliseen häkkiin on varmasti helpompi mennä, kuin lähteä etsimään matalalla olevaa sisäänmenoaukkoa muutenkin mahdollisesti stressaavassa tilanteessa.

Kannattaakin varmasti miettiä huolella, että mihin sen häkin sijoittaa, erityisesti jos sinne tulee hieman arempi lintu. Näin uuteen asuntoon muuttamisesta voi tehdä jälleen hieman vähän vähemmän stressaavan tilanteen.

Kenen ongelma käyttäytymisongelma on?

Kääntäessäni Friedmanin artikkelia "Struggle for Dominance" luin siitä mielekiintoisen kohdan, joka herätti ajatuksia:

Of course, our goal´is always the same: To better interpret why our birds behave the way they do and identify what can be done to decrease the problems they encounter living with us.

Käyttäytymisongelmia katsotaan yleensä helposti ihmisen näkökulmasta ja ne koetaan ajoittain ongelmaksi vasta, kun ihminen kokee sen ongelmaksi. Mutta lähtökohtaisestihan ongelmat syntyvät silloin, kun lemmikkipapukaijamme kohtaa jotain sen elämään vaikuttavia ongelmia. Nämä sitten voivat eskaloitua ongelmiksi, jotka itsekin havaitsemme ja jotka aiheuttavat myös omistajalle ongelmia.

Pureva papukaija on tietenkin ihmisen näkökulmasta ongelma ja vaikeuttaa sen kanssa elämistä. Mutta puremista edeltää papukaijan ongelma: se esimerkiksi törmää johonkin tilanteeseen, joka laukaisee pelkovasteen ja pyrkii tilanteesta pois puremalla. Ihminen saattaa saada ikävän vekin käteensä, mutta papukaija voi uskoa taistelevansa henkensä edestä.

Höyheniään nyppivä papukaija on omistajan kannalta ikävä asia (ja nyppiminen voi joskus johtua tietenkin omistajasta riippumattomasta asiasta, joten ensisijaisesti asiaa pitäisi selvittää eläinlääkärin kanssa). Mutta jos nyppiminen johtuu ympäristön tekijän aiheuttamasta stressistä (kuten virikkeetön ympäristö tai eroahdistus), on papukaija altistunut tälle stressille luultavasti kauan sitten ja sitä voidaan pitää kroonisena stressinä.

Käyttäytymisongelmat kumpuavatkin monesti lemmikkipapukaijamme kohtaamasta ongelmasta, kun se yrittää elää ympäristössään parhaansa mukaan. Näin näihin ongelmiin voidaan myös puuttua ympäristön kautta sen sijaan, että nähtäisiin ongelmakäyttäytyminen linnun ominaisuutena tai vikana.

Ps. Kyseinen artikkeli löytyy käännettynä tästä: Kamppailu valta-asemasta - Faktaa vai fiktiota.

Kuivaruokakipoista syöminen vähän mielenkiintoisemmaksi

Yksinkertainen tapa tehdä kuivaruokien kiposta syömisestä hieman mielenkiintoisempaa, johon törmäsin äskettäin.

Siementen tai pellettien sekaan voi helposti laittaa kaikkea muuta pientä roinaa, kuten puupalasia ja muuta vastaavaa. Niitä tietenkin saa olla nostelemassa kippoon säännöllisesti, mutta tuleepahan ruokailusta taas hieman mielenkiintoisempi kokemus, kun ruokaa saa etsiä sälän seasta.

Välineellisen ehdollistumisen periaatteet toimivat ihmiselläkin

Tuli mieleeni mielekiintoinen artikkeli siitä, miten tietokonepelien suunnittelijat pystyvät pitämään pelaajat pelaamassa niitä (varsinkin verkkopelejä) käyttäen aivan samoja periaaatteita, joita eläintenkoulutuksessa käytetään.

5 Creepy Ways Video Games Are Trying to Get You Addicted

Itsekin pakko myöntää, että jotkin ilmiöt vaikuttavat tutulta siltä ajalta, kun itse pelasin yhtä isoa moninpelattavaa roolipeliä.

Papukaijan tarvikkeet tuplaavat hinnan

Kuinka moni on miettinyt, että paljon papukaijan hankkiminen itse asiassa maksaa kerrallaan, jos siihen laskee myös tarvikkeet?

Esimerkiksi Kamin ostamisen yhteydessä en tarvinnut paljoa tarvikkeita, sillä häkit yms löytyivät jo valmiina. Laskin kuitenkin mielenkiinnosta sen, miten paljon kultaposken ostamiseen kuluisi rahaa, jos mitään ei olisi valmiina:

Papukaijan hinta koostuu monesta tekijästä

Ehkä tuosta on myös hyötyä jollekin lintua hankkimassa olevalle.

Suomenkielinen artikkeli stereotyyppisestä käyttäytymisestä

Jaana Pohjolalta mielenkiintoinen artikkeli hevosten stereotyyppisestä käyttäytymisestä. Vaikka tietyt käyttäytymismallit olisivatkin papukaijoilla erilaisia, perusteet ovat silti pitkälti samoja.

Huonot tallitavat eli stereotypiat ovat hevoselle selviytymiskeino

Itse blogikin on mielenkiintoista luettavaa: Eläinten koulutuksesta

Vastaehdollistaminen toimii joskus hyvinkin tehokkaasti

Vastaehdollistaminen tarkoittaa jonkin epämiellyttävän ärsykkeen yhdistämistä miellyttävään ärsykkeeseen samalla niin, ettei pelkoreaktiota tai vastaavaa koskaan synny. Näin eläin saadaan totutettua pelkkää poisherkistämistä nopeammin johonkin epämiellyttävään.

Päätin alkaa opettamaan Kamille sitä, että se antaisi minun rapsutella (hyödyllinen asia mm. jos haluaa totuttaa sitä muunlaiseenkin käsittelyyn ja esim. valjaisiin). Haastetta riittää, sillä pelkkä sormen vieminen nokan eteen aiheutti pään vetämisen taakse ja ininää (jolla Kami ilmoittaa, että asia ei ole kiva).

Pienin askelein: sormi nokan lähelle => vahvista, hipaise nokkaa => vahvista, kosketa nokkaa enemmän => vahvista, silitä nokkaa => vahvista.

Pelkästään yhdessä noin vartin harjoittelusessiossa sain sen jo totutettua nokan kevyeen silittämiseen. Tästä on hyvä jatkaa kohti rapsuttelua.

Ei-käsiteltävä papukaija häkkiin tarvittaessa

Yksi ongelma ei-käsiteltävän papukaijan kanssa on se, ettei sitä uskalla päästää vapaaksi ellei tietä, että riittää aikaa siihen, jotta se menisi itse takaisin häkkiin.

Itse en kuitenkaan yritä laittaa edes Kamia (joka siis on näistä kultaposkiamatsoneista se käsiteltävä) koskaan häkkii itse, vaan pyydän sen sinne: kosketan ortta, sanon "häkkiin" ja se yleensä lentää kiipeilypuustakin häkin päälle ja kiipeää sisään kovalla kiireellä.

Samaa olen opettanut Kallelle ja edistystä on jo tapahtunut. Alkuun se meni häkkiin herkkupalan perässä, jos näki sen kipossa. Mutta ongelma oli se, että Kami syöksyi usein myös hakemaan tätä herkkua, joten olisi suotavaa, että sekin menisi häkkiin pyynnöstä. Muuten piti aina keksiä Kamille jotain muuta tekemistä täksi aikaa.

Nyt on Kallen kanssa jo päästy herkun pudottamisesta kippoon eroon. Äskettäin teimme yhden harjoituskierroksen ja riitti, että vilautti herkkupalaa häkin pinnojen kohdalla. Tästä houkuttelustakin pääsee eroon pienellä harjoittelulla.

Harjoitukseen voisi sisältyä esimerkiksi seuraavat askeleet:

• Kohde tai herkku häkin pinnojen sisällä => lintu kiipeää hakemaan sen
• Lisää vihje (esim. taputa tiettyä ortta häkin sisällä ja sano "häkki")
• Ala häivyttämään kohdetta tai herkkua
• Harjoittele säännöllisesti, jotta saat suoritusvarmuutta

Aviaario neitokakaduille (ja parille siniviiriäiselle)

Viikonlopun työstämisen jälkeen saatiin neitokakadujen oma huone vihdoin muuttokuntoon. Vielä tosin riittää sisustamista (virikkeet, köysiä yms).

Rajasin huoneesta toisen seinän ja ikkunan vieren pois rakentamalla näitä varten elementit ja suojasin seinän valkoisella pressulla. Ja lattialla kolmelle siniviiriäisparille sopiva häkki.

Tarkempi kertomus rakentamisesta tulossa myöhemmin.