Kääntäessäni Friedmanin artikkelia "Struggle for Dominance" luin siitä mielekiintoisen kohdan, joka herätti ajatuksia:
Of course, our goal´is always the same: To better interpret why our birds behave the way they do and identify what can be done to decrease the problems they encounter living with us.
Käyttäytymisongelmia katsotaan yleensä helposti ihmisen näkökulmasta ja ne koetaan ajoittain ongelmaksi vasta, kun ihminen kokee sen ongelmaksi. Mutta lähtökohtaisestihan ongelmat syntyvät silloin, kun lemmikkipapukaijamme kohtaa jotain sen elämään vaikuttavia ongelmia. Nämä sitten voivat eskaloitua ongelmiksi, jotka itsekin havaitsemme ja jotka aiheuttavat myös omistajalle ongelmia.
Pureva papukaija on tietenkin ihmisen näkökulmasta ongelma ja vaikeuttaa sen kanssa elämistä. Mutta puremista edeltää papukaijan ongelma: se esimerkiksi törmää johonkin tilanteeseen, joka laukaisee pelkovasteen ja pyrkii tilanteesta pois puremalla. Ihminen saattaa saada ikävän vekin käteensä, mutta papukaija voi uskoa taistelevansa henkensä edestä.
Höyheniään nyppivä papukaija on omistajan kannalta ikävä asia (ja nyppiminen voi joskus johtua tietenkin omistajasta riippumattomasta asiasta, joten ensisijaisesti asiaa pitäisi selvittää eläinlääkärin kanssa). Mutta jos nyppiminen johtuu ympäristön tekijän aiheuttamasta stressistä (kuten virikkeetön ympäristö tai eroahdistus), on papukaija altistunut tälle stressille luultavasti kauan sitten ja sitä voidaan pitää kroonisena stressinä.
Käyttäytymisongelmat kumpuavatkin monesti lemmikkipapukaijamme kohtaamasta ongelmasta, kun se yrittää elää ympäristössään parhaansa mukaan. Näin näihin ongelmiin voidaan myös puuttua ympäristön kautta sen sijaan, että nähtäisiin ongelmakäyttäytyminen linnun ominaisuutena tai vikana.
Ps. Kyseinen artikkeli löytyy käännettynä tästä: Kamppailu valta-asemasta - Faktaa vai fiktiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti