Mm. Aamulehden sivuilla on viimepäivinä varmasti monia lemmikkiharrastajia puhuttanut uutinen miehestä, joka roikotti koiraa parvekkeelta tuntikausia. En nyt tässä tarkastele asiaa oikeudellisesta näkökulmasta, vaan koulutuksellisesta.
Yksi uutisen kohta herättää ajatuksia: "...mies oli kertomansa mukaan päättänyt laittaa koiran kuriin."
Tuo kommentti kuvastaa valitettavasti paljon sitä, miten pieni ymmärrys joillain ihmisillä on eri koulutusmenetelmien käytöstä ja miten eläimiä inhimillistetään liian usein. Oli sitten kyse koirista tai papukaijoista.
Kulttuurillisesta näkökulmasta on tietenkin ihmeteltävä, miksi palkitsemisen käyttö eläinten koulutuksessa kyseenalaistetaan monien toimesta (eläin ei tee mitään ilman herkkuja, se lellitään pilalle yms argumentit), mutta samat ihmiset pitävät rangaistuksen käyttöä itsestäänselvyytenä. Vaikka juuri rangaistuksella on useita tieteellisestikin todistettuja haittavaikutuksia.
Vaikka ei edes keskusteltaisi rangaistuksen käytön (puhutaan siis positiivisesta rankaisusta, eli vältettävän ärsykkeen lisäämisestä) eettisestä näkökulmasta yleisellä tasolla, niin rangaistusta käyttävät ihmiset eivät monesti ymmärrä, miten rangaistuksella voisi edes saada muutosta eläimen käyttäytymiseen. Näin eläimeltä viedään ne viimeisetkin mahdollisuudet oppia tilanteesta jotain ja "rangaistuksesta" tulee eläimen kannalta vain satunnaista ihmisen suorittamaa väkivaltaa.
Usein rangaistus on liian satunnaista eikä sitä käytetä riittävän johdonmukaisesti. Myös ajoitus on usein pielessä: ihminen palaa huoneeseen ja huomaa, miten lemmikki on tehnyt tuhojaan ihmisen ollessa pois. Eläimelle ei siis jää edes mahdollisuutta oppia tilanteesta ja välttää rankaisu tulevaisuudessa! Ja sitten ihmetellään, miten eläimen saisi lopettamaan jonkin kielletyn asian tekemisen.
Rankaisua käytettäessä voidaan ajatella, että eläin "ansaitsi" sen kohtalon, koska oli "ilkeä" tai "tuhma". Mitä vaatisi saada ihmiset tajuamaan, ettei eläin voi olla näitä? Se elää ympäristössään parhaansa mukaan ymmärtämättä ihmisen moraalikäsityksiä. Näin rankaisusta tulee vain satunnainen kosto, joka ehkä parantaa ihmisen oloa ikävässä tilanteessa. Eläin ei käsitä sitä kurinpidollisena toimena.
Toisaalta monesti rangaistus vain keskeyttää sen, mitä eläin on tekemässä (kuten lintu, joka syö kasveja) ja parin päivän päästä lintu on uudelleen tekemässä "pahojaan". Tällöin siis rangaistus ei vähennä toimintaa eikä siitä taaskaan ole mitään hyötyä.
Mutta edelleenkin, varsinkin puhuttaessa papukaijoista (en lähde koirien kouluttamiseen ottamaan kantaa sen enempää tässä, koska en sellaisia omista), rankaisu harvoin on tarpeen, vaan ongelmiin voidaan puuttua paremmillakin menetelmillä ilman, että ihminen esittäytyy pelottavana asiana. Ongelmakäyttäytymiseen puuttumiseksi voidaan valita eläimen hyvinvoinnin kannalta paras menetelmä.
Käyttäytymisongelmia ei muutenkaan ratkota vain "laittamalla eläin kuriin". Eettinen ja eläimen hyvinvoinnin huomioiva ongelmanratkaisu pohjautuu yleensä ongelmakäyttäytymistä (joka monesti on ongelma lähinnä ihmisen näkökulmasta ja on eläimeltä täysin odotettavaa toimintaa tilanteessa) ylläpitävien asioiden sekä mahdollisten edeltäjien selvittämiseen. Tämän jälkeen poistetaan ongelmakäyttäytymistä vahvistavat tekijät, suunnitellaan tarvittaessa uudelleen ympäristö ja edeltäjät sekä opetetaan eläimelle, miten sen tilanteessa kuuluisi toimia.
Aiheeseen liittyy esimerkiksi artikkelini "Tarvitseeko lemmikkipapukaijalle opettaa ei?".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti