Papukaijan tarvikkeet tuplaavat hinnan

Kuinka moni on miettinyt, että paljon papukaijan hankkiminen itse asiassa maksaa kerrallaan, jos siihen laskee myös tarvikkeet?

Esimerkiksi Kamin ostamisen yhteydessä en tarvinnut paljoa tarvikkeita, sillä häkit yms löytyivät jo valmiina. Laskin kuitenkin mielenkiinnosta sen, miten paljon kultaposken ostamiseen kuluisi rahaa, jos mitään ei olisi valmiina:

Papukaijan hinta koostuu monesta tekijästä

Ehkä tuosta on myös hyötyä jollekin lintua hankkimassa olevalle.

Suomenkielinen artikkeli stereotyyppisestä käyttäytymisestä

Jaana Pohjolalta mielenkiintoinen artikkeli hevosten stereotyyppisestä käyttäytymisestä. Vaikka tietyt käyttäytymismallit olisivatkin papukaijoilla erilaisia, perusteet ovat silti pitkälti samoja.

Huonot tallitavat eli stereotypiat ovat hevoselle selviytymiskeino

Itse blogikin on mielenkiintoista luettavaa: Eläinten koulutuksesta

Vastaehdollistaminen toimii joskus hyvinkin tehokkaasti

Vastaehdollistaminen tarkoittaa jonkin epämiellyttävän ärsykkeen yhdistämistä miellyttävään ärsykkeeseen samalla niin, ettei pelkoreaktiota tai vastaavaa koskaan synny. Näin eläin saadaan totutettua pelkkää poisherkistämistä nopeammin johonkin epämiellyttävään.

Päätin alkaa opettamaan Kamille sitä, että se antaisi minun rapsutella (hyödyllinen asia mm. jos haluaa totuttaa sitä muunlaiseenkin käsittelyyn ja esim. valjaisiin). Haastetta riittää, sillä pelkkä sormen vieminen nokan eteen aiheutti pään vetämisen taakse ja ininää (jolla Kami ilmoittaa, että asia ei ole kiva).

Pienin askelein: sormi nokan lähelle => vahvista, hipaise nokkaa => vahvista, kosketa nokkaa enemmän => vahvista, silitä nokkaa => vahvista.

Pelkästään yhdessä noin vartin harjoittelusessiossa sain sen jo totutettua nokan kevyeen silittämiseen. Tästä on hyvä jatkaa kohti rapsuttelua.

Ei-käsiteltävä papukaija häkkiin tarvittaessa

Yksi ongelma ei-käsiteltävän papukaijan kanssa on se, ettei sitä uskalla päästää vapaaksi ellei tietä, että riittää aikaa siihen, jotta se menisi itse takaisin häkkiin.

Itse en kuitenkaan yritä laittaa edes Kamia (joka siis on näistä kultaposkiamatsoneista se käsiteltävä) koskaan häkkii itse, vaan pyydän sen sinne: kosketan ortta, sanon "häkkiin" ja se yleensä lentää kiipeilypuustakin häkin päälle ja kiipeää sisään kovalla kiireellä.

Samaa olen opettanut Kallelle ja edistystä on jo tapahtunut. Alkuun se meni häkkiin herkkupalan perässä, jos näki sen kipossa. Mutta ongelma oli se, että Kami syöksyi usein myös hakemaan tätä herkkua, joten olisi suotavaa, että sekin menisi häkkiin pyynnöstä. Muuten piti aina keksiä Kamille jotain muuta tekemistä täksi aikaa.

Nyt on Kallen kanssa jo päästy herkun pudottamisesta kippoon eroon. Äskettäin teimme yhden harjoituskierroksen ja riitti, että vilautti herkkupalaa häkin pinnojen kohdalla. Tästä houkuttelustakin pääsee eroon pienellä harjoittelulla.

Harjoitukseen voisi sisältyä esimerkiksi seuraavat askeleet:

• Kohde tai herkku häkin pinnojen sisällä => lintu kiipeää hakemaan sen
• Lisää vihje (esim. taputa tiettyä ortta häkin sisällä ja sano "häkki")
• Ala häivyttämään kohdetta tai herkkua
• Harjoittele säännöllisesti, jotta saat suoritusvarmuutta

Aviaario neitokakaduille (ja parille siniviiriäiselle)

Viikonlopun työstämisen jälkeen saatiin neitokakadujen oma huone vihdoin muuttokuntoon. Vielä tosin riittää sisustamista (virikkeet, köysiä yms).

Rajasin huoneesta toisen seinän ja ikkunan vieren pois rakentamalla näitä varten elementit ja suojasin seinän valkoisella pressulla. Ja lattialla kolmelle siniviiriäisparille sopiva häkki.

Tarkempi kertomus rakentamisesta tulossa myöhemmin.

Katosta avautuvan lintuhäkin tuunausta

Vaikka kyseinen häkki onkin monessa mielessä vanhanmallinen, niin avautuva kattoluukku osoittautui tässä tilanteessa käteväksi viritelmäksi.

Luukku auki ja päälle vanhasta (todella) pienestä häkistä kupu ilman pohjalaatikkoa, joka laitetaan riittävän hyvin kiinni. Tuloksena lisää kiipeilytilaa sekä kohta häkissä, joka on itseänikin selvästi korkeammalla.

Matkahäkkiin meneminen vieraassa paikassa & papukaijaseminaari

Seminaarissa päästin kultaposkiamatsoni Kamin ulos häkistä ja tällä kertaa se olikin hieman menemään takaisin matkahäkkiin. Se kyllä meni muutaman yrityksen jälkeen, mutta muutama syy rutiinin rikkoutumiselle:

• Harjoiteltu pääasiallisesti kotona, joten uusi paikka ja paljon häiriöitä häiritsi asiaa (eli kannattaa yrittää saada paljon toistoja eri ympäristöissä)
• Ennen kaikkea jätin matkahäkin pöydälle, joka oli aivan liian matala; jännittävä ympäristö, joten korkeampi paikka olisi turvallisempi

Ongelma ratkesi seuraavalla tavalla:

Pinosin vessapaperirullia (niitä nyt sattui olemaan lähellä) riittävän korkeaksi alustaksi ja helpotin häkkiin astumista laittamalla orren aivan sen eteen. Tämän jälkeen vaadittiinkin vain harjoittelua (alkaen rauhallisempana hetkenä ja siinä samalla melu sitten voimistui ihmisten tullessa lounaalta). Ajan kanssa homma alkoi toimimaan:



Yhteensä toistoja (joiden jälkeen Kami pääsi ulos häkistä) otettiin viikonlopunkin aikana useita kymmeniä.

Kaiken hälinen keskellä kaikki linnut eivät halua innokkaasti palata häkkiin, joten vaaditaan hieman luovia keinoja, kuten Milla seuraavassa kuvassa demonstroi:

Lintua tuotiin herkkujen avulla hiljalleen lähemmäksi häkkiä, josta oli otettu pohja pois, jotta käsi saatiin häkin sisälle ja lintua palkittua hiljalleen siitä, että se oppi pieniä askeleita kohti häkkiä.

Enemmän kuvia seminaarista löytyy täältä.

Ja ehdittiin Kamin kanssa harjoitella vielä vilkuttamistakin:

Päivän sana: rutiinit

Hetki sitten lähdettiin Kamin kanssa kohti Barbaran seminaaria Lahteen. Matkahäkkiin saamista varten varattiin reilusti aikaa varmuudenvuoksi (lähdön hässäkkä voi aina hämmentää). Päädyimme lähtemään tuntia aikaisemmalla junalla, sillä turha näitä on kopeissa istuttaa pitkään.

Riittävä määrä toistoja tekee matkakoppiin menosta rutiinin. Ja kun siellä oloa harjoitellaan, ei koppi ole paha asia. Ja ennakkoon harjoiteltiin lähtöasetelmaa: Kalle jää häkkiin ja Kami matkakoppiin. Varsinkin tällaiset yllättävät asetelmat voivat hämmentää ensimmäisillä kerroilla.

Näin matkahäkkiin meno sujui ilman ihmettelyä. Nyt kopissa istuu hieman hämmentyneen oloinen, mutta silti suhteellisen rentoutunut amatsoni.

Mitä eläinlääkärin pitää tietää papukaijojen käyttäytymisestä?

Joskus tulee vastaan juttuja, jotka saavat vain pudistelemaan päätään, kuten tänään Kaijuleiden foorumilla oheisessa topicissa.

Linnun omistaja itse on fiksu ihminen, mutta tilanteessa hämmentää eläinlääkäri, jonka kanssa hän on keskustellut amatsoninsa käyttäytymisestä. Tämä kyseinen eläinlääkäri oli sitä mieltä, että lintu pitää itseään "tasavertaisena" ja tämän takia käyttäyty "ylimielisesti"... ja vielä kuulemma tavalliseen tapaansa (kuka huomaa lievää inhimillistämistä?).

Tämän eläinlääkärin mielestä papukaijan pitäisi käyttäytyä passiivisesti ja alistua, kun sitä pidetään selällään sekä astua kädelle, vaikka ei haluaisi. Eli hyvin käyttäytyvä lemmikkipapukaija on alistettu stressille opittuun avuttomuuteen asti? Papukaija on tietenkin mahdollista opettaa olemaan pyyhkeessä nätisti käyttäen positiivista vahvistamista, mutta tällöin tuskin puhuttaisiin samalla ylimielisyydestä.

Loppupelissä papukaijalla ei ole mitään syytä olla selällään, jos sitä ei ole siihen nätisti opetettu ja näin annettu syytä. Se on monelle erittäin ahdistava tilanne ja on täysin tavallista käyttäytymistä, että papukaija pyrkii tilanteessa puolustautumaan (tällöin tietenkin lintua joutuu pitämään kiinni eläinlääkärillä). Olisikin huolestuttava merkki, jos lintu lannistettaisiin tällaisessa tilanteessa passiiviseksi.

Kunnioitan kyllä valtavasti eläinlääkäreiden tekemää työtä. He ovat lähtökohtaisesti eläinten fyysisen hyvinvoinnin ammattilaisia ja mielestäni tämä riittääkin: he osaavat parantaa sairauksia ja loukkaantumisia, heidän ei tarvitse välttämättä osata puuttua käyttäytymisongelmiin. Mutta jos he eivät ole perehtyneet näiden lajien käyttäytymiseen, olisi paras tiedostaa tämä eikä yrittää neuvoa. Uskon ja toivon, että suurin osa lintuja hoitavista eläinlääkäreistä kyllä ymmärtää, mitä tietävät ja mitä eivät. Mutta tämä henkilö ei ihan ollut ajan tasalla.

Eräs eläinlääkäri, kenen kanssa juttelin, puhui siitä, että heillä ei edes koulutukseen kuulu mitään kunnollista koulutusta käyttäytymisestä tai oppimisesta, sillä aika ei yksinkertaisesti riitä.

Olen jutellut eläinkaupassa töissä olevien ihmisten kanssa, jotka sanovat, että heille tulee paljon asiakkaita, joiden mielestä eläinkaupan työntekijän pitäisi tietää kaikki kaikista eläimistä. Voin vaan kuvitella, että miten paljon ihmiset luottavat sitten eläinlääkäriin. Onkin pelottavaa ajatella, että miten monelle ihmiselle on neuvottu ja mitä.

Lintujen käsittelyyn ja aiheeseen liittyen linkitin jo keskusteluunkin seuraavan erinomaisen artikkelin: Vaihtoehtoja papukaijan murtamiselle. Nimi kertoo jo hyvin, mistä on kyse.

Papukaijojen virikkeellistämismateriaalia

Löysin Good Bird -blogista linkin sivustolle "Parrot Enrichment", josta löytyy mielenkiintoisia ajatuksia ja ohjeita virikkeellistämiseen liittyen.

Ja virikkeellistämiseen liittyen (nyt kun tuli esille) mielenkiintoista luettavaa on World Parrot Trustin sivustolta löytyvä "Parrot Enrichment Activity Workbook 2.0", josta löytyy hyviä ideoita.