Olen viimepäivinä harjoitellut kultaposkiamatsoni Kamin (ei kuvassa) kanssa matkahäkkiin menemistä ja siellä olemista. Mielenkiintoisena sivuvaikutuksena myös Kalle on alkanut viettää aikaa matkahäkissä, kuten kuvasta näkyy.
Kallehan on sijoituslintu, joka alkuun pelkäsi ihmisiä kuollakseen. Ala- ja ylämäkien jälkeen vuosi sitten, kun Kami tuli sille seuraksi, sen hyvinvointi on kuitenkin parantunut havaittavasti: stereotyyppinen käyttäytyminen ja hermostuneisuus ovat vähentyneet lähes olemattomiin.
Seura ja Kamin antama esimerkki ovat olleet sen kanssa merkittäviä tekijöitä: kun toinen ravaa matkakopissa ja saa siitä herkkuja, Kalle itsekin kiinnostui siitä.
Parhaimmillaan tuossa matkahäkissä on ollut kerralla kaksi amatsonia, kun itse olen ollut puolen metrin päässä siitä. Ehkä se on jonkin tason merkki luottamuksen palaamisesta ihmisiin, jos lintu menee vapaaehtoisesti pieneen koppiin, vaikka aikaisemmin pelottava ihminen on aivan vieressä.
Tämän lisäksi saan tuotua jo käden oven viereen, joka mahdollistaisi sen sulkemisen, vaikka Kalle on häkissä sisällä; tämä tietenkin harjoittelun ansiosta, kun ihmisen käden pakoreitin eteen tuomisen pelko on varovasti vaihdettu siihen, että käden ilmestyminen eteen on hyvä juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti