Juuri kun sain julkaistua kesytysartikkelin, niin tuo arempi kultaposkiamatsonini Kalle onnistui yllättämään positiivisesti.
Puuhailin Kamin (tämä nuorempi kultaposkiamatsonini) kanssa, kun Kalle tuli tapojensa mukaan viereen kyttäämään. Tarjosin sille pähkinää ja pienten murusten kanssa yritin johdatella kädelle, ja tällä kertaa se päättikin astua kädelle ilman isompaa empimistä.
Tämän lisäksi sain liikuteltua Kallea paikasta toiseen kädelläni; jotain, jota se ei ole koskaan antanut tehdä tällä tavalla, vaan lähtenyt lentoon usein jo pienen liikahduksen jälkeen. Tämä siis onnistui kolme kertaa.
Noh, ehkä tämä on hyvä esimerkki siitä, että tarjoamalla papukaijalle ympäristön, jossa se voi hyvin (tilat, virikkeet, ruokavalio, seura jne) se kesyyntyy hiljalleen ajan kanssa.
Kyseessä ei siis ole enää ollut pitkään aikaan vuosia kestävä vaikeista oloista tulleen papukaijan kesyttämisprojekti, vaan olen parhaani mukaan pyrkinyt Kallelle tarjoamaan hyvät olot ja antanut elää olohuoneessani Kamin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti